Kun maalaisjärki hukkaantui

Olen jo jonkun aikaa kiinnittänyt huomiota kummallisiin asioihin. Sellaisiin, joissa jokin oleellinen asia tuntuu unohtuneen. Tässä muutama esimerkki:

* Aloitetaan alle puolen vuoden ikäisellä vetoharjoittelu
Olen sitä mieltä, että ihan pienelle voi jo tehdä näihinkin touhuihin pohjia. Voi opettaa, että valjaat päällä pidetään isot pirskeet. Voidaan opettaa, että nojaamalla valjaisiin pääsee lelulle, ruokakupille tai vaikkapa ihanan ihmisen halittavaksi. Voidaan opettaa nokan suuntaaminen eteen, vaikka siellä ei olekaan houkutinta ja vedettävä henkilö on sijoittunut taakse. Matkat pidetään kuitenkin ihan muutamasta metristä satunnaisiin pidempiin - JOPA 50 metriä pitkiin spurtteihin. Mutta ei, ei kasvavaa koiraa viedä juoksemaan oikealle vetolenkille!

* Kasvavalle isolle koiralle syötetään ravintoköyhää ruokaa
Hetkinen, hetkinen - siis koira, joka kasvaa parin vuoden ikään asti, ruokitaan luilla ja salaatilla? Tai mahdollisesti nappulalla, joka sisältää viljoja niin pirusti, että saadaan proteiinit alas. En minä ole eläinlääkäri. En ole tutkinut asiaa. Mutta minun pieni mieleni ei ihan ymmärrä, miksi koiran pitäisi syödä ala-arvoisen köyhää ruokaa käytännössä tärkeimmän ajan elämästään - kasvuajan. Mistä koira saa proteiinin lihasten kehittämiseen ja ylläpitämiseen, jos panostetaan salaattien monipuolisuuteen? Eikö iso koira tarvitse lihaksia tukemaan niitä kasvavia luita?

* Ei pidetä oman koiran puolia tarvittaessa - koskee etenkin koiranpentuja
Koiralapsi, joka vasta muodostaa itselleen kuvaa ympäröivästä maailmasta, ei tarvitse päälleen kohtuuttoman räyhäkkäitä koiria. Se ei tarvitse leikkikaveriksi koiria, jotka eivät osaa leikkiä. Se ei tarvitse leikkikaveriksi koiria, jotka epäreilusti niittaavat vähän joka välissä. Se ei myöskään tarvitse kokemuksia siitä, että alistuminen ei auta, turpaan tulee anyway. Minä olen sitä mieltä, että koirien leikkimistä ja muuta kanssakäymistä pitää seurata. Olen myös sitä mieltä, että tilanteisiin on välillä puututtava. Joskus pitää opettaa, miten rauhoitutaan kesken hurjimpien leikkien. Joskus täytyy nykästä yksi koira toisen selästä alas. Joskus jollain kiehuu pannussa sen verran kovaa, että pieni rauhoittuminen on paikallaan. Joskus täytyy myös opettaa vähän koirakieliköyhempää koiraa tulkitsemaan toisen koiran eleitä. Ja jos oma koira hakee omistajaltaan turvaa, se pitää sille antaa. Sitä ei tyrkätä takaisin bussin alle ajatuksella, että kyllä sen pitää kestää ja pärjätä. Ei, ei sitä myöskään hyysätä ja säälitä, kun pupu menee pöksyyn. Mutta sille näytetään, että omistaja pitää muut koirat loitolla ja hämmentynyt koiruus voi sillä aikaa käsitellä tapahtumia ja pohtia seuraavia liikkeitään.

* Ei opeteta, mutta vaaditaan sitäkin enemmän
Kyllähän se riittää, kun muutaman kerran vähän antaa koiralle osviittaa siitä, mitä sen halutaan tekevän. Seuraavaksi sitä voikin jo nipistää, tukistaa, potkia, lyödä, hapettaa ja "ravistella", koska on se nyt kumma, kun koira ei toimi halutulla tavalla. Miksi opettaa hyvät pohjat, yleistäminen ja treenin monipuolisuus, kun ne voi täysin ohittaa ja runnoa se vaadittava asia perille vaikka väkisin. Enemmän sähköä, prkl!

Jos olen argumenttieni kanssa aivan hakoteillä, olen vain helpottunut.