But I don't Care

Kohta kolme viikkoa takana ja ihan muutaman kerran ollaan kompasteltu kiviin ja kantoihin. Mutta töitä on tehty! On tehty niin paljon, että pieni peijooni täytyy kohta laittaa laihdutuskuurille. Onneksi vaa'asta on paristo lopahtanut. Eipähän tarvitse punnita ja kauhistella suuria lukuja. Tito punnittiin viikon välein, Totti punnitaan noin niin kuin sen mukaan, kuinka sitä jaksaa kantaa rapuissa ja miten paljon valjaita täytyy säätää.

Sääntöjä meillä on paljon ... vähemmän kuin Titolla. Me vain mennään, koetaan ja tehdään kaikkea kivaa - eli syödään. Kaikkea. Hiekkaa, lehtiä, marjoja, papuja, herneitä, kesäkurpitsaa... Saa tuo ihan oikeaakin ruokaa. Alas ovat menneet poffut, hepat, riistat, linnut, lehmut ja sisuskalut eri eläimiltä. Luita riiviö on saanut syödäkseen lampaalta, poffulta, broilerilta, lehmulta ja tänään porolta. Aika merkittävä ero on luiden antamisessa näille pojille. Jos Titolle antaa esimerkiksi naudan ydinluun, se luu on lihoineen päivineen vielä parin viikon jälkeenkin jossain nurkassa. Vähän on maisteltu, mutta suurin osa on edelleen koskematonta. Samaisen, kun antaa Tottikselle, luu on iltaan mennessä täysin puhdas kaikesta irtoavasta. Ja luussa näkyy hampaiden tekemät kaiverrukset. Minä niin pidän ahneesta lapsesta. Ruokakaan ei pilaannu enää jääkaapissa. Pieniä (suuria) iloja.

Tässä viime viikonlopulta jokunen kuva.