maanantai 26. marraskuuta 2012

Läpi harmaan kiven

Tito on saanut pienen elämänsä ajan etsiä viskomiani esineitä pelloilta, metsistä, niityiltä ja kivikoista. Olen vaihdellut maastoja ja yleensä miettinyt, minne esineen/esineet viskaan. Usein olen halunnut vahvistaa jotakin tiettyä asiaa ja sijoittanut esineen/esineet sen mukaisesti.
Tässä joitakin, jotka tulevat tältä istumalta mieleen:

* esineen etsiminen läheltä ja kaukaa
* esineen etsiminen tuulen tullessa tietystä suunnasta
* esine ei ole maantasolla vaan esimerkiksi kivellä tai puskassa/puun alaoksalla
* esinettä ei näy lainkaan eli se on lehtien tai muun alla
* esine on tietyssä kulmassa lähetyspaikkaan nähden
* esineitä on tietty määrä
* esineiden välissä palkkaaminen esineellä, toisella lelulla, ei millään - eli suora lähetys uuden etsimiseen
* keppi muiden keppien joukossa
* koiran täytyy ylittää tie tai puro löytääkseen esineen
* maasto nousee tai laskee jyrkästi
* koiran pitää ylittää harjanne eli sillä ei ole mahdollisuutta nähdä minua etsinnän aikana
* etsinnän keskeyttäminen ja jatkaminen
* maasto niin vaikeaa ryteikköä, että koiran pitää survoa itsensä oksien läpi päästäkseen eteen päin
* koiran lähettäminen suoraan eteen päin, vaikka edessä on vaikea ryteikkö ja sivuilla olisi helpompaa maastoa
* etsimispaikka vilkkaan tien tai puiston vieressä
* koiran täytyy ylittää tai alittaa kaatuneita puita löytääkseen esineen

Erilaisten haasteiden keksiminen on hurjan hauskaa ja tänään viimeksi hihkuin ilosta, kun Tito ensin ylitti virtaavan ojan, syöksyi ryteikköön, jäi sinne kiinni, tunki ja potki itsensä läpi, ryömi parin puunrungon ali, sai hajun esineestä, juoksi hakemaan sen ja kiidätti vauhdilla takaisin. Rapa roiskui ja minusta tuntui kuin olisimme maailmanmestareita.


1 kommentti:

  1. Olet haastettu blogissani! http://hobitteja.blogspot.fi/2012/11/tassa-siis-pinjan-haaste-haastetun.html

    VastaaPoista