Bea ja Tito vetivät vanhaan tapaan rallia pitkin peltoa ja ryteikköjä. Titon säde oli taas niin pitkä, että aloin miettiä, harjoitteleeko se kuvitteellista hakukaarta. Paimennettavat vain puuttuivat. Peltoa ympäri - yksin. Lähempänä ollessaan juoksukaveriksi liittyi Bea ja kovaa mentiin. Välillä lammikoiden jäistä läpi ja rypemään ojiin. Onneksi pysyivät liikkeessä, muuten olisi voinut tulla kylmä.
Totesimme Jonnan kanssa, että aurinko tekee ihmeitä. Kun päivän ensimmäisen lenkin saa tehdä kuivassa ja aurinkoisessa säässä niin, että hengitys huuruaa, päivä alkaa hyvin.
Kuvat ovat jälleen Jonnan ottamia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti