Tältäkö se tuntuu?

On se vaan hurjan hieno tunne, kun alkaa ymmärtää jotakin asiaa päivä päivältä paremmin ja paremmin. Oli se sitten jokin koiralaji tai vaikka ruoanlaitto. Piuhojen yhdistyminen omassa päässä on siinä määrin euforista, että tekisi mieli pienet pirskeet pitää. Mutta ei minulla ole joka päivä aikaa pystytellä juhlia...

Järjettömän huonolla aasinsillalla siirryn lokakuun agilitytreeneihin. Olen käynyt sunnuntaisin eri koirakoiden kanssa Agility Akatemian tiloissa treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla teimme ralliradalla irtoamista ja huomasin parilla toistolla hyvin, että kyllähän Tito irtoaa hyvin, mutta juoksee tietysti kovempaa, jos tehdään kilpajuoksuna. Parin irtoamisen jälkeen tehtiin samalla radalla tiukkaa kääntymistä yhdeltä esteeltä. Titon tuntien, olisin olettanut sen lähtevän irtoamaan samalla tavalla kuin ensimmäiset kierrokset, mutta yllätti, hyvä tavaton. Nyt muistilistalle tuli, että en saa hidastaa omaa juoksuani kääntääkseni koiraani. Käyn merkkaamassa sen kääntöesteen ja se on siinä. Muistetaan ja harjoitellaan. Siihen nähden, että kääntötapa oli meille aika uusi, olin iloinen, kun Tito sen luki. Irtoamiset ja kääntämiset tehtiin matalilla rimoilla.

Ralliradan jälkeen tein Titolle muutaman hyppysuoran korkeammilla rimoilla. Keräsi itseään omaan silmääni hyvin, vaikka lopussa ammottkini putki. Saksalaista kokeilin myös ja tämä on tällä hetkellä yksi lempiohjauksistani. Niin sujuva ja toimiva!

Toisella kerralla työstettiin välistävetoja ja näitä saadaan näköjään työstää jatkossakin. Pitäisi tehdä itselle paremmin selväksi, mistä on kysymys, ennen kuin ottaa sen koiran mukaan. Kun treenien lopussa tein samaa harjoitusta vielä omatoimisesti, sain joitain hyvältäkin näyttäviä toistoja aikaiseksi. Näitä pitäisi muistaa ottaa ensi kerralla. Rengas tuli radalla aidan takaakierron ja sokkarin jälkeen - kehikosta meni ja toisenkin kerran. Jos lähetti kauempaa suoraan, meni renkaasta, mutta sokkari ja uudenlainen rengaspaholainen olivat näköjään liikaa. Hyvä naurut siinä sai ja taisin käkätykseni keskeltä yrittää vähemmän vakuuttavasti kirota Titoa.

Ystävämme naksutin toimi ratkaisuna ja sheippasin Titon siitä pirun renkaasta läpi. Hetihän se tiesi kokeilla läpi, kun ei ollut sokkaria sekoittamassa. Sen sijaan, että oltaisiin jääty näin helppoihin toistoihin, vaikeutin joka kerta isolla kädellä. Hyvin se haki putki-rengasta, jotka eivät olleet linjassa lainkaan, vaan vaativat putken jälkeen kurvaamista ja keräämistä, että rengas löytyi. Samaten tehtiin kunnolla leijeröiden eli siirryin noin 8-10 metrin päähän renkaasta sivuun parin esteen ja pahviseinien taakse. Ilmeisesti rengas oli nyt ymmärretty. Saksalaista tein lopuksi vielä useammasta eri kulmasta ja hyvin haki. Love it!

Eilisiä treenejä varten oltiin katsottu rata netistä, suunniteltu se paperille ja nimetty ohjaukset.

Video oli tämä: Wiu 14 kk treenaa

Pystytettiin rata, kinasteltiin hetki esteiden paikoista ja lähdettiin tekemään lopusta lähtien 2-4 estettä aina kerrallaan. Tämä tuntui järkevältä paristakin eri syystä, mutta päälimmäisenä ehkä siksi, että tiesin itse joka kerta, minne rata jatkuisi. Jos radan keskellä meni hyvin, saattoi ahneena vetää loput siihen heti perään. Jos olisin aloittanut ratkomisen alusta, loppuosa olisi kyllä ollut ajatuksena päässä, muttei kovin hyvin vielä käsissä ja jaloissa.

Pysyin hyvin "5 toistoa settiä kohden"-suunnitelmassa treenien ajan. Pysyisinpä aina. 

Rata tuntui loogiselta ja sen tekeminen hyvältä. Tito toimi ja teki niin kuin ohjasin. Jos ohjasin huolimattomasti, Titokin lähti vähän käsistä. Yksi kohta meinasi joidenkin toistojen jälkeen jäädä kompastuskiveksi, mutta ratkaisu oli pienen pieni "FT" eli False Turn, jolla sai hyvin kerrottua, ettei seuraava este ole siellä edessä vaan tuolla oikealla. Kun rata oli pulkassa, tehtiin vielä rengasta muistutukseksi. Hyvin muisti - irtosi ja ajatteli selvästi.

Nyt agilityn treenaaminen tuntuu siltä, että kehitytään ja saadaan tekemisestä koko ajan enemmän irti.

Juuri tältä tämän pitää tuntua!