tiistai 2. huhtikuuta 2013

1-3/2013

Ajattelinpa tehdä pienen koosteen kolmen kuukauden välein siitä, mitä on tullut tehtyä ja koettua. Samalla vähän ajatuksia tulevan varalle.

Vuoden ensimmäiset kuukaudet sisälsivät pitkälti Kicksparkilla suhailua. Vaikka muutaman viikon voi vielä potkutella, on syytä jo kirjata ylös, mitä opittiin ja mitä olisi hyvä muistaa ensi talvena.
Kicksparkin varustelu
* Edessä pehmuste ihan vain varmuuden vuoksi. Tito on saanut kelkan muutaman kerran jaloilleen, mutta ei onneksi välitä siitä sen kummemmin. Siitä huolimatta pehmustamalla etummaisen kiskon voi välttyä ihan jo loukkaantumisilta. Jotain kertoo se, että asennettuani pehmusteen kelkka päätyi kaksi kertaa Titon jaloille heti seuraavalla lenkillä.
* Vetoköysi etukulmista ja adapterin kautta.
* Heijastimet pysyvät, mutta valoksi olisi hyvä löytää sellainen, joka ei sammu kovassa menossa. Nyt on sammunut välillä, mikä vähän ärsyttää.
* Tarvikepussi edessä palkkaamisen helpottamiseksi.
Titon varustelu
* Nykyiset valjaat ihan ok, mutta olisi hyvä löytää vielä sopivammat. Minulle on tärkeää, että kaula-aukko on pieni, sivuremmit tulevat kylkiluiden kohdalta (ei vatsan) ja vetopiste on takakontin päällä vedossa. Paineen pitää tulla alakautta.
* Jotta valoa on myös edessä, yksi valo kiinni vetoköydessä Titon päädyssä - ei pannassa.
* Tassujen rasvaus!
Potkuttelu
* Pitäisi käydä vielä enemmän potkuttelemassa ilman koiraa. Nyt on tehty pätkiä niin, että koira juoksee vapaana, mutta uskon saavani tekniikasta paremmin kiinni, jos ei tarvitse miettiä yhden liehupöksyn menemistä.
* Voisin opetella eri potkutekniikoita ja samalla tutustua paremmin alla olevaan vempaimeen. Nyt vaihdot onnistuvat heilautuksella kovassakin vauhdissa ja jonkun verran olen ottanut itsekseni sprinttejä.
Lähdöt ja suunnat
* Lähtölupa "juostaan", kun Tito katsoo eteenpäin.
* Lähdöt muiden koirien kanssa kuntoon niin, ettei pyöri. Tällä hetkellä onnistuu, jos valjaissa painetta, mutta löysillä Tito pyörähtää ympäri kysymään lähtölupaa.
* Lähtöjä treenataa lisää ilman vekottimia niin, että vetoköysi omissa käsissä ja päästetään irti, kun lähtee hyvin.
* Suuntien käskyt tarpeeksi toisistaan erottuviksi. "Vaseeeen" ja "oikeee" ovat liian samanlaisia. Uusina siis lyhyet "vasen, vasen" ja venytetty "oikeeee".
* Suuntia myös vetoköysi käsissä, jolloin päästetään irti, kun valitsee oikein.
* Rikotaan kaavoja ja mennään vaihtelevampia reittejä.
Ohitukset
* Yritetään saada vähän etäisyyttä ohitettaviin, koska sulanmaan vedoissa vauhti on kovempi ja sitä kautta kontaktin syntyessä voidaan olla vähän pulassa.
* Luotto siihen, että etäisyyden opettaminen ei pilaa koiran määrätietoista etenemistä.
* Enemmän koirien ohituksia.
Parivedot
* Säännöllisesti vetoja toisen koiran kanssa.
* Seisingin pituus valittava parin juoksutyylin mukaan. Kylki kyljessä vetäville selvästi lyhyempi kuin toisistaan erillään juokseville.
Vetojen laatu
* Paljon lyhyitä ja vaihtelevia vetoja. Ravaamista enemmän.
* Jokunen pidempi veto, kun on hyvä luisto.
Muuta
* Ensi talvena voisin panostaa kenkiin ja selvittää, mitkä olisivat kevyet, pitävät ja potkutteluun sopivat popot.
* Jalasten huoltamisen opettelu.

Arkikäytöstä
* Kissojen kanssa päästy muutaman kerran harjoittelemaan ja edistystä on tapahtunut paljon. Kissojen näkeminen ei saa enää joka kerta kuolaa valumaan ja niin maanista tuijotusta aikaan, että tarvitaan ydinpommi heräämiseen. Kissojen kanssa työstetty luopumista ja lisää luopumista.
* Aikaisempaa enemmän lenkkeilty niin, että Tito on vapaana, mutta kävelee vieressä. Tätä tehdään lisää.
* Jokunen kerta istuskeltu ulkona katsomassa maailman menoa, mutta talvi on tähän huonoin vuodenaika.
* Ohituksia työstetty uudella tavalla eli samoin kuin kissojen kanssa - luopumisella. Tulokset aivan selviä ja toistaiseksi jatketaan tällä, koska tuntuu toimivan. Jumituksia tapahtuu edelleen välillä, mutta ovat kestoiltaan paljon lyhyempiä kuin ennen. Jumittaessaan osaa myös luopua itse yhä useammin, mitä ei aikaisemmin ollut.
* Ihan viime viikkoina mietitty ihmisten tervehtimistä uusiksi ja tätä lähdetään työstämään keväällä lisää. Isän kanssa kokeiltiin, miten toimii ajatus, että Tito saa omalla rauhoittumisellaan ihmisen tulemaan luokseen. Toimi hyvin!

Temppuina työstetty mm.
* Eteen ojennetun jalan yli hyppäämistä.
* Käsien yli hyppimistä ollessani kyykyssä niin, että koira menee minun ympäri hypäten aina käsivarren yli, kun sellainen osuu kohdalle.
* Takatassuilla hyppimistä eteenpäin. Samalla vahvistettu pystympää asentoa ja pidempää kestoa.
* Kurrena pysymistä lisätyistä häiriöistä huolimatta.
* Kierimistä - tämä halutaan osaksi kiekkoilua eli siitä tehdään vähän variaatioita.
* Serlan etsimistä. Koira kylppäriin, Serla piiloon ja koiralle kehotus etsiä se.
* Suuntia Ristipuistossa. Lumi vaikeutti paljon ja välillä oli aivan liian liukasta eli tätä ehdottomasti lisää, kun maa alkaa olla näkyvissä.
* Häpeämistä, jossa Tito huitoo jo hyvin tassullaan. Välillä osuu ihan kuonoonsakin, mutta tarvitaan vielä paljon toistoja.
* Takajalkojen ojentamista taakse eli ns. sammakkoa, mikä ei ole Titolle lainkaan luontaista.

Toko & Agility
* Pitkiä vauhtinoutoja ja liikkeitä kapula suussa. Kylmäkään metallikapula ei ollut ongelma.
* Kaukoja - edistyvät, mutta edistyisivät aktiivisemmalla treenaamisella paljon nopeammin.
* Seuraamista tehty monella erilaisella treenillä. Pari kertaa Tito on tuntunut jotenkin hassulta eli ei ole tuntunut. Suurin osa kuitenkin niin minun makuuni, että voisin seuruuttaa Titoa koko päivän. Energistä, tiivistä ja iloista.
* Seuraamisessa otettava juoksu syyniin. Pussihousu on keksinyt jostain pienen hypähtelyn. Hienolla rytmillä, mutta en ole sitä tarkoituksella sille opettanut. On jo vähentynyt muutaman treenin aikana.
* Sivuaskeleissa oikealle panostettava omaan suoruuteen. Huomasin kääntäväni vähän olkapäitäni, jonka jälkeen pidin ne suorana ja Tito tuli vähemmän suorana vieressä. Tämäkin jo parempi, mutta vielä viilataan.
* Täyskäännös mietitään tuhannen kerran jälkeen uusiksi. Mitä minä haluan? Eilen kokeilin pitkästä aikaa viuhkana ja oli hieno! Onneksi kentät kohta sulia ja päästään keskittymään liukastelun sijaan itse tekemiseen.
* Suunnitteilla kevääksi seuraamisen harjoittelua överihäiriöillä. Nyt jo aloitettu ja hauskaa on ollut, kun voi liiskata koiraa päin autoja, seiniä ja katulamppuja.
* Agihyppyjä tehty kotona sisällä. Hallilla käytiin pari kertaa tekemässä yhdet onnistuneet ja toiset aivan älyttömät treenit.

Muuta
* Käytiin vetolajitapahtumassa Hyvinkäällä. Samalla ihastuttiin Kickbikeen ja nyt odotellaan oman saapumista Suomeen.
* Osallistuttiin tv-kuvauksiin vetolajien merkeissä.







maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kantapää ja kuinka siihen tutustutaan

Tiedättekö, miksi välillä on hyvä tehdä aivan hemmetin huonosti suunnitellut treenit?
Siksi, että treenien jälkeen voi nauraen todeta tehneensä juuri pohjanoteerauksen ja muistutella mieleen laadukkaan harjoittelun avaintekijöitä.

Tämän päivän liitelyt käytiin tekemässä Akatemialla. Jonkinlainen ajatus treeneistä oli, mutta mites ne toistomäärät, palkkaus, ohjauksien kuivaharjoittelu ja virheiden analysointi? Rapatessa roiskuu ja tänään kylvettiin kurassa. Olihan siellä niitä oikein todella hyvältä tuntuvia pätkiä, mutta voihan vuohenputki, mitä se kaikki muu oli? Koira luki minua hyvin, mutta ei olisi ehkä kannattanut.

Päivän MOT:
* Mieti ennen kuin teet. Edes vähän.
* Jos suunnitelma tuntuu ontuvan, muuta sitä.
* Toistomäärien suunnittelu ja niissä pysyminen eivät ole vain koiraa varten.
* Jos haluat kokeilemalla kokeilla jotain, kokeile ensin ilman koiraa. Edes mielessäsi.
* Pidä yhtä hauskaa aina!


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Serla laihduttaa

Serla alkaa näyttää aika huonovointiselta. Tuuhea häntä ja pyöreä pää eivät peitä sitä tosiasiaa, että orava ei pysy enää pystyssä. Tito on repinyt siitä kaikki täytteet ulos, ja nyt Serla muistuttaa enemmän niitä maanteillä makaavia versioita. Iloa siitä on kuitenkin edelleen!


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

"Poikia on vaikea ymmärtää." - Niiskuneiti

Torstaina lähdin töiden jälkeen Titon kanssa sparkkailemaan ja nauttimaan ihanan raikkaasta ilmasta. Pimeä oli jo laskeutunut, mutta Vantaanjoen varsi oli hyvin valaistu. Matka taittui ja nautin kohinasta jalasten alla. Tovin jälkeen aloin miettiä tarkemmin sijaintiani ja totesin olevani Tammistossa. Olisin halunnut mennä joen toista puolta takaisin kotiin, mutta ylityspaikkoja ei ollut ihan lähellä. Jostain syystä joen päällä oleva jää tuntuu kammottavalta ajatukselta, vaikka voin kävellä meren jäällä parinkymmenen metrin päässä sulasta. En siis uskaltanut mennä jään yli toiselle puolelle.

Samaa reittiä siis takaisin. Tito piti laukan hyvin koko matkan. Lopussa meinasi tiputtaa raviin, mutta käskystä nosti laukkaan ja piti sen loppupysäytykseen asti. Yhteensä noin 16 km:n matkalla tuli vain pari hiihtäjää vastaan, mikä tuntui käsittämättömältä. Olisin odottanut tungosta iltaladulle.

Ensimmäistä kertaa pienen sparkkailu-uramme aikana törmäsimme ihmisten lisäksi kahteen jänikseen. Ensimmäinen singahti alle kymmenen metrin päästä Titon kuonon edestä heti lähdön jälkeen. Paniikin sijaan sain suustani iloisen kutsun ja hämmästyin, kun Tito kääntyi heti luokseni. Se näki juuri kuononsa edessä jäniksen ja kääntyi siitä huolimatta tulemaan takaisin. Juokseeko se laput silmillä? Selittäisi Titon väistämishaluttomuuden... Lähetin Titon palkkauksen jälkeen uudestaan liikkeelle ja hämmästyin taas, koska Tito lähti kuin jänistä ei olisi koskaan ollutkaan. Ei epäröinyt lainkaan tai hidastellu kohdassa, josta jänis oli äsken loikkinut.

Toinen pitkäkoipi juoksi Tammiston lähellä joen jäällä. Menimme ihan rannassa ja Tito näki jäniksen. Koska Tito selvästi bongasi vieressä juoksevan koikkaloikan, annoin käskyn jatkaa eteenpäin. Tito luopui jänispaistihaaveistaan ja jatkoi juoksuaan latua pitkin. Meillä on yleensä vähän hermoja raastavampia kohtaamisia pupujen kanssa ja siksi nämä tapaamiset olivat hyvin tervetulleita.

Tähän mennessä pisimmän sparkkailun jälkeen Tito jopa söi, mikä ei edelleenkään ole itsestäänselvyys. Sinne menivät lihat lisineen. Uni maistui karvakorvalle hyvin, mutta olisin odottanut sen nukkuvan aamulla pidempään. Sen sijaan koiruus oli valmiina vaikka maratonille heti aamusta. Sai tyytyä aika paljon vähempään. Perjantai ei mennyt kuitenkaan täysin unessa, koska Tia sai illalla aikaan äkkilähdön Ojankoon. Edelliset liitelyt teimme viimeksi kolmisen kuukautta sitten ja tauosta huolimatta Tito tuntui kädessä samalta kuin ennenkin - hyvältä ja ohjautuvalta. En tehnyt mitään suuren suurta ohjaustekniikkahärdelliä. Lähinnä puuhastelin kahden hypyn ja putken kanssa. Kokeilin paria uutta "näin tämmösen kisoissa"-ohjausta ja nehän sujuivat ja tuntuivat hauskoilta. Viikon kuluttua päästään Akatemialle ja ajattelin jalostaa näitä meille uusia ohjauksia muille esteille ja vaikeampiin estesijoitteluihin.

Olin ensimmäistä kertaa aksaamassa Ojangon hallissa ja pohja tuntui omaan tossuun turhan kovalta, koska tällä selällä juostaan mieluiten vähän pehmeämmällä alustalla. Seuraavalla kerralla pitää tehdä ensin suunnitellut ohjaukset ilman koiraa ja keskittyä askellukseen. Olen harjoitellut jo pari kuukautta oikeaa juoksutapaa, mutta kun koira tulee mukaan kuvioihin, kaikki opittu katoaa räpylöistä.

Tito haukahti pari yksittäistä haukahdusta joissain väleissä vuoroaan odotellessa, mutta oli muuten laidalla hyvin. Yritin muistaa käydä palkkaamassa sitä, kun odotti rauhallisesti, mutta tätä pitää tehdä jatkossa vielä enemmän. Saa se valpas olla, mutta pari haukahdusta on minulle jo nou nou.

Tänään vuorossa oli koiraohjelman kuvaukset Hyvinkäällä ja tien päälle lähdettiin heti aamusta. Automatkalla Titon viereisessä häkissä oli hiskinarttu, joka ulvoi ja jodlasi koko matkan ajan korvia huumaavasti. Tito ei onneksi yhtynyt tähän, vaan makasi omassa häkissään hiljaa. Jonkin verran kuolasi eli huono olo taisi olla.

Kuvauspaikalla oli paljon kiihkeitä koiria - riiseneitä, seisojia ja hiskejä suurimmaksi osaksi. Olin mukana kuvaamassa koirien talviurheilua - erityisesti sparkkailua ja sen aloittamista.

Joskus tulee sellainen olo, että voi luottaa koiraansa täysin. Tänään luotin Titoon kuin suomalaiseen peruskallioon. Vaikka puikkelehdimme vauhkojen koirien välistä, tiesin Titon tulevan vieressä ilman ongelmia. Jättäessäni sen useaan paikkaan hankeen vapaana makaamaan, tiesin sen pysyvän, vaikka vierestä lähti kiihkeitä koiria vauhdilla ohi suhahtaen. Se kuunteli jokaista sanaa ja teki kaiken niin kuin halusin. Keskittyi temppuihin kaiken hulinan keskellä ja jolkotteli vieressäni vapaana muiden ohi. Tästä tuli niin hyvä olo, että muuten hektiseltä tuntunut viikko jäi kauas taakse.

Ennen meidän osiota kävin potkuttelun ammattilaisen, Kai Immosen, kanssa potkimassa lenkin kahdestaan ilman koiria. Kaitsulla on mm. maailmanennätys Kickbikella 400 m:n matkalta. Hän on voittanut sitä ja tätä, minkä huomasi varmoista otteista ja hyvistä vastauksista kaikkeen, mitä satuin kysymään. Siinä potkutellessa kyselin mm. koirien treenaamisesta. Sain yllätyksekseni kuulla, että sprinttikoirilla mennään yleensä hyvin lyhyitä matkoja varsinaista vetoa. Treenattavat matkat ovat ihan muutamia kilometrejä, joiden lisäksi tehdään vielä lyhyempiä pätkiä. Koiralle luodaan kuva, että vedettäessä mennään aina täysiä. Sen vuoksi varsinaista kuntoa kasvatetaan vapaana juoksuttamalla ja mäkitreeniä tekemällä. Eikä ole kuulemma reilua antaa koiran juosta 16 km niin, että potkija auttaa vain ylämäissä. Hupsista...

Kuvaukset menivät hyvin ja olin tuosta nyt vieressäni nukkuvasta otuksesta jälleen iloisesti yllättynyt. Päälle kumartunut vieras mies, joka räpelsi valjaiden ja muun kanssa, ei saanut Titon ilmettä värähtämäänkään. Naamaan tungettu iso kamerakaan ei haitannut. Ehkä Tito totesi päässeensä vihdoin tekemään sitä, mitä on aina halunnut tehdä. Onhan se nyt hyvän tähden viihdyttävä koira! Tito viihdytti vielä lopuksi muutamalla tempulla. Kun paikalla on nuoria, niin kuin tänään, näytän mielelläni temppuja. En tee sitä röyhistelläkseni rintaani. Toivon vain salaa, että joku innostuisi opettamaan koiralleen temppuja, jos näkee jonkun muun tekevän niitä. Paikalla olleet koirat eivät käytännössä tuntuneet osaavan muuta kuin vetää, haukkua ja vetää. Jos joku muista koiranomistajista sai edes pienen ajatuksen opettaa koiralleen jotain uutta, koen onnistuneeni salajuonessani.

Muutama erittäin onnistunut päivä takana ja olen intoa täynnä. Mitä seuraavaksi?

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Onko koira kotona?

Oletko koskaan miettinyt, mitä koirasi tekee kotona yksin ollessaan?

ShowHau -ohjelma etsii koiria Elisa Vahti Live -palvelua varten. Tarkoitus on asentaa yksi kamera esimerkiksi eteiseen, keittiöön tai vaikka olohuoneeseen. Päivän aikana koiraa voi seurata puhelimen tai tietokoneen välityksellä. Erityisen suurta viihdettä, jos koira sattuu olemaan kätevä tassuistaan eli askarteluun taipuvainen. Toisaalta hyvin kätevää jokaiselle, joka miettii yksin jätettyä pentuaan. Mitä pentu tekee päivän aikana?

Mikäli kiinnostusta löytyy tai asiasta heräsi kysymyksiä, lisätietoja seuraavasta: Elisa Vahti Live.