perjantai 6. huhtikuuta 2012

Tero Jääskeläinen - Sinun muistosi kuvina.

Valokuvaaminen on taitolaji. Minä osaan laittaa kameran päälle ja painaa sitä isointa nappia oikeassa yläkulmassa. Osaan poistaa linssisuojuksen, kun ruudulta näkyy vain mustaa. Osaan kääntää kameran pystyasentoon, kun totean vaakatason näyttävän hassulta. Osaan siirtää kuvia muistikortilta tietokoneelle ja muuttaa niiden kokoa sellaiseksi kuin tarvitsen. Taitavaa?

Tunnen ihmisen, joka ei puhuisi esimerkeissäni osaamisesta. Kun vertaan omia "taitojani" hänen taitoihinsa, olen samaa mieltä. Tero Jääskeläinen on yksi taitavimpia valokuvaajia, jonka tunnen. On ilo tuntea henkilö, jolle harrastuksesta on tullut ammatti ilman, että motivaatio on kärsinyt. Hän tekee tarkkaa työtä ja haluaa kehittyä yhä taitavammaksi. Tero näkee erilaiset kuvausolosuhteet haasteina ja ennen kaikkea mahdollisuuksina

Mikäli Sinä haluat ikuistaa esimerkiksi hetken koirasi kanssa, voin lämpimästi suositella Tero Jääskeläistä.


Kuva: Tero Jääskeläinen
Kuva: Tero Jääskeläinen

Kuva: Tero Jääskeläinen

torstai 5. huhtikuuta 2012

Treeniryhmä - Siunaus vai kirous?

Koiralajeja voi treenata monella tavalla. Lajien harjoitteleminen vaatii yleensä kuitenkin tietyt puitteet, jos haluaa edetä kotipihalta korkeammalle. Agility muuttuu päättömäksi sinkoiluksi ilman esteitä. Suojelua on hankala harrastaa, jos omistaja on ainoa, mihin voi käydä kiinni. Peltojälki on ihan vaan jälki, jos ei ole peltoa. Vesipelastus vaatii veneen ja uimistahan se olisi, jos ei olisi pelastettavaa. Haku menee jo vähän hakuammunnan puolelle ilman maalimiehiä. Näitähän voisi jatkaa loputtomiin!

Sen lisäksi, että tarvitaan varusteita ja "kohdehenkilöitä", on hyötyä myös treeniseurasta. Mikäli ei halua päästä kotipihaansa pidemmälle, ei ole ehkä niin väliä, mitä muut ajattelisivat näkemästään. Jos mielii näyttää kuonoaan kilpailuissa, pääpaino on juurikin silllä, miltä suoritukset näyttävät. Se on kaiketi kilpailujen ajatus. Joku kertoo sinulle, miten sinä ja koirasi suoriuduitte. Tätä arvostelua verrataan muiden koirakoiden suorituksiin ja saadaan aikaan paremmuusjärjestys.

Jotta virallinen tuomari ei olisi ensimmäinen, joka arvioi suoritustasi, voit kääntyä muiden koirakoiden puoleen. Treeniseurasta on siis hyötyä. Useammat silmät näkevät enemmän kuin yhdet. Muiden kokemuksista voi olla itselle hyötyä. Ehkä joku on löytänyt ratkaisun ongelmaan, jonka kanssa itse on paininut vuoden tai kaksi.

Minä olen koiraharrastajana keltakuono. Minulla ei ole kokemuksia monista treeniryhmistä, valmentajista tai kilpailuista. Minä en tiedä mistään mitään, mutta minulla on mielipiteitä kaikesta.

Treenaaminen ryhmässä antaa mielestäni eniten, kun...
... ryhmän jäsenet kunnioittavat toisiaan ja toistensa koiriaan.
... ryhmän jäsenillä on samantyyppiset koulutusmenetelmät. Mikäli koulutusmenetelmät eivät ole samankaltaisia, ryhmäläisten tulisi kuitenkin ymmärtää toistensa toimiaan.
... ryhmän jäsenet haluavat aidosti auttaa toisiaan.
... ryhmän jäsenet haluavat toistensa onnistuvan.
... ryhmän jäsenet voivat tuoda omia ajatuksiaan esiin ilman pelkoa siitä, että vastassa on tyrmäys ja kuurot korvat.

Treenaaminen ryhmässä tekee enemmän hallaa kuin hyvää, jos...
... ryhmän jäsenet aliarvioivat toisiaan.
... ryhmän jäsenet ajavat vain omia etujaan.
... ryhmässä on vaikea saada uusia ajatuksia, ideoita taikka omaa ääntään kuuluviin.
... ryhmässä väheksytään jonkin ihmisen, koiran tai koirakon taitoja ja tekemistä.
... ryhmässä on havaittavissa paheksuntaa ja halveksuntaa.
... ryhmäläiset eivät osaa iloita toistensa onnistumisista.

Mikäli treeniryhmän sisällä on liikaa kysymyksiä, joita ei käsitellä, tulos voi olla hyvin ikävä. Liian monesta kysymysmerkistä tulee nopeasti huutomerkki.

Laji voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta uskoisinpa, että huono treeniseura on harvemmin tie räiskyvään menestykseen. Te, jotka haluatte harjoitella muiden kanssa, hakeutukaa ihmisten pariin, joiden kanssa on ilo treenata. Treenaamisen kuuluu olla hauskaa, antoisaa, mielenkiintoista ja kehittävää!



maanantai 2. huhtikuuta 2012

Rantakuntoon 2012

Tito on syönyt noin kuukauden päivät paremmin. Olen ollut aivan hurjan innoissani tästä, koska syömisen kanssa on tapeltu 1,5 vuotta. Elämä on huomattavasti helpompaa. Koiran mielentila on muuttunut ravaamisen ja syömisen myötä selvästi parempaan suuntaan.

Kun aurinko alkoi paistaa ja pimeys väistyi valon tieltä, ei auttanut, vaikka silmiä hieroi. Tito on lihonut! Se painaa "huikeat" 22 kiloa. On sillä lihastakin ihan eri tavalla kuin vuosi sitten - ipana aikuistuu ja haluaa muskelit. Sinänsä ironista, että Tito kasvattaa lihaksiaan ja minulla itsellä on tuskin mitään jäljellä parin kuukauden hyvin maltillisen liikunnan vuoksi.

Ravaaminen on tuonut Titolle syvempiä lihaksia ja sen jalat tuntuvat erilaisilta. Lihaksia on muuallakin kuin niissä "isoissa pateissa". Nyt pitää saada koira (ja omistaja) vielä parempaan kuntoon, jotta keväästä ja tulevasta kesästä voidaan nauttia.
Kesä 2011

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

My Favorite: Top Canis Massive -panta

Tito sai pari päivää sitten uuden pannan. Olin pyöritellyt pantaa jo useamman kuukauden töissä, mutta aina se jäi ostamatta. Titolle ei ole aikaisemmin ollut nahkapantoja, koska se on aina niin likanen, märkä ja rapanen, että on ihan turha laittaa nahkaa kaulaan. Meillä on suosittu nylonia, jonka voi heittää tarpeen tullen pesukoneeseen.

Viime perjantaina hypistelin pantaa taas, sovitin työkaverin koiralle, joka on Titon kokoinen, ja päätin ostaa sen. Työkaverit kehtasivat kuittailla, että eihän se panta edes näy, kun Titolla on omasta takaa tuota kaulusta.

Hei, tärkeintä on, että minä tiedän sen olevan Titon päällä!

Kotiutunut panta on Top Caniksen Massive -panta. Titolle ostin 50 cm pitkän. Panta on sisältä pehmeää nahkaa. Ulkopuolella on litteistä niiteistä hienot kuviot. Tito ei ole niin äijä, että se voisi pitää ulkonevia niittejä, joten nämä litteät sopivat hyvin. D-lenkki on iso eli sitä ei tarvitse etsiä kaiken karvan seasta. Näiden lisäksi panta on sopivan levyinen - ei niskatuki, muttei myöskään kaulankatkoja.

Titolla tuskin on mielipidettä pannasta, mutta veikkaan, että tämä panta on sille mieleisempi kuin kirkuvan pinkki panta, jonka ostin joulukuussa...




Mitä mieltä teksteistä?

Useampi ihminen on etsinyt jonkinlaista "tykkää"-namiskaa blogistani. Ajattelin, että se ei olisi kovin reilua, joten laitoin mahdollisuuden peukuttaa ylös - mutta myös alas. Ei kaikesta tarvitse tykätä!