Koirista parhain
 Rami 16.4.1996 - 29.11.2011

Not strong enough

On se vaan mieltä murentavaa, kun tietää, että toisen lähtö lähenee. Rami on välillä huonona (hyvin huonona) ja tänään taas virkeä ja voimissaan. Nyt katsotaan päivä kerrallaan, miten tuo etenee. Ikäähän sillä on jo 15 vuotta, 7kk ja 10 päivää. Eilen näin, miten Rami kaatuili, huojui ja törmäsi asioihin, kun takajalat eivät jaksaneet. Se näytti niin raasulta, että minusta tuntui kuin naru kiristyisi kaulani ympärillä.

Mutta sillä hetkellä, kun tiedossa on ruokaa, koiran ilme muuttuu. Sen silmiin syttyy valo ja se tekee kovasti töitä saadakseen haluamansa. Rami sai eilen tehdä temppuja, joissa riitti makaaminen lattialla. Käytiin läpi perinteiset:
- peukalon näyttäminen, kun kämmen on auki
- pään heittäminen tyynylle
- jalkojen ristiminen monta kertaa puolelta toiselle
- vasemmasta kädestä ei saa ottaa

Rami teki niin innoissaan, että ehdin jo unohtaa, mikä sen voinnin oikea laita on. Päätös olisi helpompi, jos Ramin pää ei enää toimisi - se olisi sokea, täysin kuuro, dementoitunut ja näiden lisäksi vielä fyysisesti huonossa kunnossa. Mitä tehdä, kun toisen pää toimii moitteettomasti?

Älä lähde vielä

Olet ollut pienen lapsen toiveiden täyttymys.
Olet merkinnyt minulle enemmän kuin osasin koskaan uskoakaan.
Olet tuonut valoa, kun varjo on yrittänyt pimentää.
Olet ollut syy jaksaa, kun uupumus on koittanut viedä voiton.
Olet ollut lähellä, kun sinua on eniten tarvittu.
Olet tehnyt kaiken niin hyvin kuin sinulle on opetettu.
Olet opettanut minulle, että pienilläkin asioilla on suuri merkitys.
Olet näyttänyt, miten tärkeää on elää hetkessä.
Olet osoittanut olevasi vahva ja päättäväinen.
Olet ollut syy elää.

Minä tarvitsen sinua - mutta tarvitsetko sinä enää minua?
Älä lähde, Rami. Älä lähde vielä.

Pakko ravata

Koirathan osaavat liikkua monella tavalla. Löytyy ihan paikallaan seisominen, jolkottelu, väsynyt eteneminen, hiipiminen, kevyt ravi, reipas ravi, letkeä laukka, kovempi laukka, tykitys korvat takana niin kovaa kuin pääsee ja näistä tietysti monia välimuotoja.

Tiedän yhden Rajatapauksen, jolta löytyvät ensimmäinen ja viimeinen mainituista. Kyseinen otus osaa seistä paikallaan ja juosta niin kovaa, että tassut vain hipaisevat välillä maata. Tämä kasvattaa lihaksia tietojeni mukaan aikas yksipuolisesti. Jaloissa on sellaiset muskelit, että Paikkiksellakin kadehtivat. Syvien lihasten, niiden pienien ja sitäkin tärkeämpien, harjoituttaminen jää kuitenkin vähemmälle. Koska Tito ei vapaaehtoisesti raville siirry, se täytyy opettaa.

Yksi reippaan tunnin lenkki (josta siis vartti harjoiteltiin) teki tehtävänsä. Tito kiinni ja minulta hölkkä päälle. Tito ajatteli, että nyt juostaan! No, eipä juostu ja käskin hidastamaan. Tito siirtyi viereeni ravaamaan ja ajatteli, että tässä siis tokoillaan ja pitää juosta seuruussa. Kyllähän se siinä ravasi, mutta tätä minä en halunnut. Käskin siirtymään eteen. Kehuin aina, kun katse oli eteen eikä kohti minua. Jos siirtyi laukalle, käskin hiljentämään. Ravilla kehuin, mutten innostanut.

Tänään otin keppitreenin jälkeen loppulämpän pitkälti ravina. Kerran nosti laukaksi, mutta tajusi heti, että nyt piti malttaa ravata. Katse pysyi koko ajan edessä ( paitsi parista ohitetusta ihmisestä ja koirasta otti kontaktia) ja ravi pysyi tasaisena. Mitään en näyttelyistä ymmärrä, mutta Tito näytti hemmetin hyvältä, kun veti rivakkaa ravia. Selvästi keskittyi tekemiseen ja eikä kertaakaan kirinyt taluttimen nokkaan vetämään. Hihna pysyi löysänä koko ajan. Tätä tehdään nyt lisää, jotta Titon lihaksisto kehittyy entistä paremmaksi. Onhan se hyvässä kunnossa, mutta aina voi parantaa...

Tito harrastaa, Nova harrastaa

Hyvä tavaton sentään...
Miten päin kiertelenkin, tosiasia ei muuksi muutu. Tiistaina saapuu uusi setti 2x2-keppejä ja marraskuun ajan syödään tattaripuuroa. Tito siirtyy tietysti Pedigree-linjalle. Onhan siinä kuitenkin "Kaikki, mitä koirasi tarvitsee".

Sitten on 12 kepakkoa talossa ja pääsen kokeilemaan entistäkin hauskempia häiriöitä. Nyt keppejä on ollut yhteensä 6, mikä on todella vähän, jos haluaa treenata häiriöitä monipuolisesti. Miksikö? Koska tuo karvakaulus on niin nopea, etten ehdi tehdä kaikkia niitä asioita, joita haluaisin!

Tänään tuli taas todettua, että Titolla on aivan käsittämätön imu kepeille. Tein enemmän pensaiden kiertoja kuin ennen ja Tito yritti jokaisen pensaan jälkeen juosta kepeille. Se ei myöskään huomaa vierestä käveleviä lenkkeilijöitä tai ohi kulkeneita koiria. Sopii minulle.

Vähän tokoa
Puukapulalla on tehty vauhtinoutoja muutamaan otteeseen. Yhdellä kerralla tein liian monta ja hakkasin sen jälkeen kapulalla itseäni päähän. Yksi vielä, enää yksi...

Metallikapulaa Tito pitää pitkään ja rauhallisesti. Pitoharjoituksien lisäksi olen tehnyt samaa vetoharjoitusta kuin puisella. Pidän siis kapulaa polvieni tai käsieni välissä ja Titon pitää vetää sitä tasaisesti pois. Naksun saa hyvästä rauhallisesta vedosta. Välillä teen niin, että peitän keskiön kädellä, jolloin Tito yrittii kuonolla saada kättäni siirrettyä. Jos tökkii ja työntää hyvin, otan käden pois ja Tito saa taas vetää. Metallilla olen tehnyt pitoharjoituksia koira edessä etuperin ja koira edessä takaperin. Nämä ovat taas näitä omia sävellyksiäni.

Edessä pidoissa Tito istuu joko luovutusasennossa tai ihan puolen metrin päässä. Peruspitoa ja kapulan pitää pysyä suussa, vaikka kädet lähestyvät.
Takaperin pitämiseen päädyin, kun mietin, miten voisin vahvistaa luovutuksen asentoa ilman, että sotken varsinaiseen luovutusasentoon  (istumiseen edessä).
Selvennys: halusin, että Tito osaa pitää hyvin kapulaa suussa ja kuonoa taivasta kohti ilman, että se on kuitenkaan luovutusasennossa.
Idea on kuitenkin se, että Tito istuu jalkojeni välissä katsoen kanssani samaan suuntaan. Annan sille kapulan suuhun ja sen tehtävä on pitää. Tito automaattisesti ottaa kontaktia ja kirsu on näin kohti taivasta. Tadaa!
Voisin yrittää saada jonkun kuvaamaan, jotta saisitte hieman paremman käsityksen.

Kerronpa vielä loppuun, että olen aloittanut uusia harrastuksia. Pitkä purjehdustausta vaihtui jo pari vuotta sitten itsepuolustukseen - Hapkidoon. Tänä syksynä olen innostunut lisäksi kiipeilemään (köysillä ja ilman) sekä ratsastamaan. Itsepuolustusta teen 2 kertaa viikossa parin tunnin ajan kerrallaan. Kiipeilyä tulee tehtyä viikossa yhteensä 6-8 tuntia. Ratsastamassa olisi tarkoitus käydä pari kertaa kuussa. Life is Fun!