 |
| Yhteistyössä: SLN Import |
Siitä on jo noin puolitoista vuotta, kun Tito ja Totti viettivät juhannuksen saaressa eväänään Orijenin kylmäkuivatut ruoat. Lihamedaljongit olivat menestys ja sen kokeilun jälkeen niitä on ostettu nameiksi ja aktivointileluihin.
Oli siis erittäin, erittäin kiva saada testiin saman sarjan villisikanameja. Mmmmitä? Aivan - villisikanameja. Nameja, joiden valmistukseen on käytetty luutonta villisikaa ja villisian maksaa. Kyllä, kiitos!
Treenailtiin uusilla nameilla ulkona, mutta ensin otettiin toki vakiokuva, jossa Tito on paljon parempi. Asioiden pitäminen suussa on huomattavasi helpompaa Titon kanssa. Totti tuntuu aina unohtavan, että suussa on jotain, ja saattaa vain pyöritellä silmiään, heilutella päätään ja ihmetellä, kun suusta putoaa asioita. Ei, se ei osaa edes kotona.
Ensin pussin pitäminen ja sitten "ole hyvä". Tito heitteli pussia pitkin nurmikkoa, repi ja kynsi sitä. Saaden lopulta reiän aikaiseksi. Siinä vaiheessa meinasi pojan silmät pullahtaa päästä - haju oli kaiketi mieleinen.
Tässä Totin kanssa tehty kokeilu pitää nameja suussa. Ihan vain pitää.
Niin, aivan. Namit on kaivettu Totin kiduksista. Ei toivoakaan, että tämä temppu olisi onnistunut. Kun kokeiltiin ihan vain kuonon päällä pitämistä, oli molemmilla mielipiteensä asiasta.
Mutta namien pitäminen kuonon päällä tarkoittaa myös tätä!
Suositellaanko me näitä? Yeah! Onhan pussukalla hintaa sen verta, ettei ihan tiheään namittamiseen tule käytettyä, mutta kun taskut ovat täynnä tavallisia nappuloita, näitä on näppärä lisätä joukkoon megabonussuperherkkuina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti