Lihaisia "luita"

Huh, miten hävettää. Koirat ovat aivan paitsiossa, kun on ollut tässä jonkin verran muuta ajateltavaa. Tokihan noiden kanssa on puuhattu päivittäin yhdessä ja erikseen, mutta on kamalaa, kun ajatukset ovat vähän muualla. Ja niin vain on käynyt, että olen löytänyt itsestäni namutädin. Huono omatunto eli koirille herkkuja. Tänään tuli töihin niin järjettömän hyvän näköisiä possun kylkirustoja, että parhaat päältä ja omaan säkkiin kotiin vietäväksi. Tavara on tuoreempaa kuin kaupan lihatiskillä ja lihaa on enemmän kuin ihmisten jauhelihoissa. Näillä mennään ja omatunto puhdistuu ihan kertaheitolla.

Pikaiset

Eli pikaiset kuvat. Katsoin, että aurinko tuli kivasti pihalle talon toiselta puolelta ja kiiruhdin koirien kanssa ulos. Mutta aurinko ehti lähteä. Tulee kuulemma huomenna takaisin. Otin muutaman kuvat kuitenkin, koska kaikki kuvaaminen on unohtunut viime aikoina. Tässäpä nämä totiset pojat. Totti on "aika" iso. Melkein 17 kg, mutta jos siitä ottaa ylimääräisen pois, jää painoa vain 10 kg. Trust me!

Hammaspeikko

Titohan on tuollainen alaleuaton suippokuono. Sivuprofiili on aika onneton, mutta minkäs teet. Pentuna kulmureita tuli väännettyä parin kuukauden ajan, kun meinasivat kasvaa ikeniin sisään. Vedin hampaita myös itsekseni pihdeillä irti ja lopulta legot kasvoivat oikeille paikoille. Toisella puolella on tosin yksi enemmän kuin toisella, mikä on haitannut lähinnä metallinoudossa. Titon pitää purra kapulaa todella kovaa, jottei se heilu, koska toisen puolen ylimääräinen hammas saa aikaan kapulan epätasapainon.

Totin hampaita olen vilkuillut aina välillä, hyvin ovat tipahdelleet ja pari olin napsinut itse pois. Vetoleikit Titon kanssa hoitavat suurimman osan irroituksista. Mutta ne kulmurit. Ovat olleet pirun tiukassa. Eivät ole hievahtaneet mihinkään, vaikka niitä on väännetty tässä parin viikon ajan oikein urakalla. En muuten olisi koskenut, mutta taas alkoivat alakulmurit painua ikeniin, joten pelailin vähän varman päälle. Toinen lähti pari päivää sitten, kun pojat leikkivät hurjia leikkejä pihalla. Mutta vasemmalla puolella ei vain tapahtunut mitään. Joten tänään otettiin pihdit käteen ja tadaa, nyt on rauha suussa. Vähän oli sottaista hommaa, mutta on näitä ennenkin vedetty. Jos olisi mennyt vetäminen mönkään, olisin kiikuttanut Hotin huomenna viereiselle eläinlääkärille, mutta ei tarvinnut.

Vesileikkejä

Tänään vietettiin päivä saaressa Jonnan sekä Kaakon ja Bean kanssa. Omat pojat olivat tietysti myös mukana. Totti kuolasi aivan kamalasti automatkalla, mutta ei puklannut. Jes!

Harmaassa säässä odoteltiin isää, joka oli tulossa hakemaan meidät. Laitoin pojat totutusti yhteen laiturin pollariin kiinni. Siinä olivat ja Jonnan kanssa jotain juteltiin. Kerran Totti kävi hyyvin lähellä reunaa ja tarrasin siihen kiinni, että onko ihan hölmö. Naureskelin, että eipä se haittaisi, jos tipahtaisi. Totilla kun on joustava talutin, se oli enemmänkin benjihyppy. Boing ja pentu olisi takaisin laiturilla. Eihän se jousto tietenkään oikeasti niin toimisi... Ja LOISKIS! Totti tipahti metrin alas ja mereen. Heittäydyin laiturille vatsalleni ja talutinta pitkin sain valjaista kiinni. Ei muuta kuin repimään pentua ylös. Voi, miten se tärisikään! Kylmä ja vähän taisi pieni pelästyäkin. Autosta haettiin pyyhe ja käärin Totin siihen niin hyvin kuin taisin. Rutistin hytisevää pentua ja en voinut kuin nauraa. Että on tällä lapsella epäonnea aina matkassa.

Muutama tunti rämmittiin saaren metsissä ja koirat saivat taiteilla luonnon omalla agilitykentällä parhaansa mukaan. Itse tykkään liikuttaa koiria metsissä sen vuoksi, etteivät nopeudet nouse liian suuriksi ja sitä kautta törmäykset liian voimakkaiksi. Metsissä koirien pitää ihan tosissaan skarpata ja miettiä, minne ne räpylänsä asettavat sen sijaan, että juoksisivat päättöminä pitkin peltoja. Talvella moottorikelkan vierellä juoksuttaminen onkin sitten jo toinen juttu...

Koirat kävivät kahlailemassa, kaivoivat kuoppia ja painivat, kun pysähdyttiin. Eli juniorit painivat. Bea hömppäili omiaan ja Titolla oli Bounzer eli ei siitä sen enempää. Eteläpuolen kallioilla ei käyty kuin ylhäällä katsomassa maisemat. Itse kallioille ei menty, koska oli niin liukasta, että koirat olisi pian kannettu paareilla pois.

Kotimatkalla Totti meinasi nukahtaa jo veneeseen ja autossa silmäluomet olivat jo liian painavat. Ei oksuja!
Kotosalla Totti sai ensimmäistä kertaa BOT-loimen niskaansa ja se yritti heittää parit kuperkeikat alkuun. Sen jälkeen kävi nukkumaan ja uni on maistunutkin hyvin. Niin kuin ruokakin.

Jonnan blogissa on kolme videota, jotka on otettu päivällä. Totin ja Kaakon paineissa näkee jo selvästi Totin väsymisen, mutta kaikesta huolimatta on painittava.
Ja kuvat ovat tietysti myös Jonnan ottamia.

Tarmolla

Kävin äsken treenaamassa poikien kanssa. Totti teki aksaa ja Tito "vain" seuraamista.
Voi pojat, mitä poikia! Totti on edennyt aksassa hurjaa vauhtia ja tekee kovalla tarmolla töitä. Oikeastaan se pakottaa minut tekemään kovalla tarmolla töitä, koska Totti on armoton. Sillä keittää yli heti, jos olen liian hidas, palkkaa ei kuulu, kun sitä "pitäisi tulla" tai ohjaan vähän huolimattomasti. Se raivostuu heti. Haukkuu ja käy kiinni käsiin tai jalkoihin. Jälkimmäiset ovat nou nou ja johdonmukaisen treenin kautta vähentyneet. Totti on siitä huvittava, että se ei malta lopettaa ollenkaan. Vaikka minä pakkaan kamat ja ilmoitan, että se olisi siinä, se käy vielä kiertämässä pari kohdetta ja syöksyy silmät leiskuen takaisin, että palkan paikka, hei!

Tito teki hienoa seuruuta ja sain ilman leluja tai muita nostatettua sen tosi hyvään vireeseen. Minähän en ole tätä tehnyt - ööh, koskaan. Wohou, mikä häpeä. Kuitenkin onnistui heti upeasti, kun halusin kokeilla uutta lähestymistapaa. Ja meidän seuruu juoksussakin alkaa olla taas jotenkin seuraamisen näköistä. Oli nimittäin yli puolen vuoden ajan sellainen kenguru vieressä, että boing boing. Tätä on treenattu nyt jonkun aikaa melkein joka päivä ihan pienissä sessioissa ja sehän oppii.

Treenaaminen näiden kanssa on niin erilaista, että kuplin ilosta meidän puuhatessa. Totin into ja yrittäminen on upeaa ja saa nauramaan, kun taas Titon taidot ja kyky yhdistää asioita saa aina hämmästelemään. Rakkauspakkaukset.

Treenien jälkeen yhteiskuva - Tito ei oikein jaksanut...