sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Arkistoja

Videokameraa en valitettavasti omista, mutta löysin videon, jonka olen joskus kuvannut silloisella pokkarillani.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Kun lähin agilityrata on liian kaukana - tehdään oma

Mainitsin edellisessä tekstissäni rakentaneeni pienenä agilityesteet Ramille. Olin silloin yläasteella eli ikää oli kaiketi n. 14 vuotta.
Kuvat ovat paperikuvista skannattuja.

A-esteen jyrkkyyttä pystyi säätämään loivasta hyvinkin jyrkäksi.


Muuri oli kuvaushetkellä uusin eikä siis vielä valmis.



Pussiosuuden kiinnitys tapahtui vahvoilla neppareilla,
jotta pussin sai tarvittaessa kuivumaan.

Renkaan korkeutta sai säädettyä sentin tarkkuudella.
Oma rata - parempi mieli.
Täytynee vielä sanoa, että näiden esteiden rakentaminen oli hauskaa, mutta aiheutti paljon harmaita hiuksia. Isä ja äiti auttoivat kumpainenkin yhden esteen tekemisessä. Isä rakensi pukit puomille ja äiti ompeli pussin pussiosuuden.

torstai 5. tammikuuta 2012

Tavoitteiden asettelua

Tavoitteita koiran kanssa tekemiseen? Siinäpä vasta mietinnän aiheita. Näin vuoden vaihtumisen aikoihin voi keskustelupalstoilta ja blogeista lukea, miten ihmiset asettavat itselleen ja koirilleen tavoitteita tulevalle vuodelle. Usein tavoitteiden asettaminen ja tulevan vuoden käyminen etukäteen läpi antaa harjoittelemiselle suuntaa. Osa asettaa päämäärän jokaiselle kuukaudelle, toinen tähtää tiettyihin kisoihin, yhdelle on tärkeää saada arkielämä sujuvaksi, kun kolmas on päättänyt vuoden aikana haalia mahdollisimman monta titteliä koiran nimen eteen. Suunnittelusta on silloin hyötyä.

Tähän väliin on laitettava ajatus, joka juuri putkahti mieleen. Ihmisillehän on myös titteleitä opiskelumeriittien ja ammattien mukaan. Motivoisiko nuoria, jos he saisivat esim. lukion käymällä nimensä eteen FI LU Jori Juovanen? Eipä tästä sen enempää...

Toisinaan saattaa käydä niin, että tavoitteet aiheuttavat jäätävän paniikin ja stressin jo parin kuukauden kuluttua. Virheiden tekemisiä ei anneta anteeksi ja koiralle saatetaan lukea lakia, koska näin ei saavuteta mitään. Sanoisin, että suunnittelu haittaa tässä vaiheessa harjoittelua ja koiran kanssa elämistä.

Kuinkas meillä sitten?
Ehkä voisin asettaa elämäni ensimmäiset tavoitteet koiraani koskien. Tokihan minulla on ollut lukuisia liukuvia tavoitteita. Olen halunnut, että Tito oppii jonkin asian vaikkapa kevään aikana ja suunnitellut käyvämme jossakin tapahtumassa tms. Näitä ei ole kuitenkaan pohdittu sen suuremmin ja harmiteltu, jos ei olekaan onnistunut. Jos asiaa ei ole opittu toukokuun loppuun mennessä, sovitaan kevään loppuvan vasta kesäkuun lopulla ja lisäaikaa tulee roimasti!

Kokeillaan nyt kuitenkin eli tässä ovat minun ja Titon tämän vuoden tavoitteet alkaneelle vuodelle.

1. Rauhoittuminen
Emmi, vaihdetaanko koiria? Minua ei välttämättä haittaisi, jos Titoa ei joka sekunti kiinnostaisi treenata. Olisi ihan hyvä, jos se näyttäisi joskus keskisormea ja sanoisi: "Kokeile itse nousta maasta makaamasta seisomaan liikuttamatta jalkojasi!"
Rauhoittuminen edistyy vähitellen sheippausta hyödyntäen. Meillä on kuitenkin vielä pitkän pitkä matka edessä tällä saralla.

2. Lenkkeily rennommaksi
Olisi toivottavaa, että hihnan päässä olisi astetta levollisempi tapaus kuin nyt. Vastaehdollistaminen on mielestäni huikea tapa toimia koiran kanssa, mutta se saatta aiheuttaa pienen kaaoksen. Kesällä Tito juoksi täysiä luokseni, kun puussa raakkui lintu tai pellolla lensi perhonen. Näistä olenkin jo pitkään kehunut, mutta perään vapauttanut ilman sen suurempia leikkejä tms. Toivon, ettei tämä kuitenkaan muuttaisi muista koirista tapahtuvaan luoksetuloon. Olen tosin muiden koirien kanssa saattanut myös makuuttaa Titoa tai tehnyt muuta vähemmän kiihdyttävää. Onhan se kiva, että koira aktivoituu muista koirista, mutta rajansa kaikella.

3. Agility
Tiesittekö, että olen oikeasti vannoutunut agilityihminen? Kun olin yläasteella, isäni antoi yhden pellon käyttööni, jotta sain tehtyä siihen agilityradan. Hän varmasti innostui, kun tein pellosta ruohokentän!
Tein esteet samoilla väreillä kuin Agilityn MM-kisoissa vuonna 2000. Lisään esteistäni kuvia myöhemmin, koska ne ovat ulkoisella kovalevyllä.
Meillä alkaa tällä viikolla viikottaiset treenit kaveriporukalla. Mukana on kisaavia ja osaavia, sekä lajiin tutustuvia. Katsotaan, minkälainen agilitykoira Tito lopulta on. Kesän ja syksyn treenaamisen perusteella se luulee tietävänsä, miten rata menee. Olenkin tehnyt hurjasti harjoituksia, joissa Titon on pakko olla kanssani samalla kartalla tai palkka ei lennä. Sanoisin, että se kuuntelee huomattavasti paremmin kuin heinäkuussa.
Koulutan esteet edelleen mahdollisimman paljon positiivisella vahvistamisella, koska tähän mennessä olen saanut varsin kiitettäviä tuloksia.

4. Toko
Juu, juu, me treenaamme TOdella KOvaa tätä lajia. Tänään luin töissä tokon sääntökirjaa tauolla. Kiitos Sannille joululahjasta! Kikkailen opetustapojen kanssa, koska haluan kokeilla uusia juttuja koko ajan. Tito on osannut jo vuoden verran tulla sivulle suoraan ja oikeaan paikkaan. Kuinkas sitten kävikään? Päätin, että haluan paljon hauskemman pakitustyylin. Pari viikkoa on leikitty samoja kiepsahduksia, joita käytän dog frisbeessä. Toissayönä otin naksun ja namit esiin. Viisi minuuttia ja seisoin tattina, kun Tito pakitti edestäni (eteentulo) täydellisesti perusasentoon. Otin näitä muutaman ja lähdin hihkuen yölenkille.
Meille toko on hupilaji, mutta silti kaikki pitää osata viimisen päälle, jos kokeeseen mennään. Eli ei mennä.

5. Dog Frisbee
Heittokäsi kuntoon niin, että hanskassa on vuoden lopussa ainakin 20 eri heittoa hallitusti. Titolle parempi hyppytyyli ja syksyllä meillä on valmis koreografia. Malttia treenaamiseen. Toivon pääseväni jonkun ulkomaisen kiekkoilijan oppeihin. Yksi on mahdollisesti tulossa Suomeen.

6. Paimennus
Tähän meni maku totaalisesti viime kerralla eli katsotaan nyt, mitä tämän suhteen tehdään. Ehkä ei mitään. Ehkä päästään Titon jonkun päiväkodin pihalle ja opetan sen paimentamaan lapsia. Pitäähän sen jotain saada paimentaa.

7. Cani Cross
Aloitettiin syksyllä, mutta jäi, kun tuli märkää, pimeää ja liukasta. Tämä täytyy laittaa kalenteriin ainakin viikon välein, jottei unohdu.

8. Nenähommat
Pennusta asti olen pitänyt Titon kuonon aktiivisena erilaisten nenätehtävien kanssa. Erilaisia asioita on saanut etsiä jälkeä pitkin ja tuulihaulla. Tunnareita on harjoiteltu tammenterhoilla, kävyillä ja kepeillä. Hyvin etsii, ei maistele ja löytää oman. Näitä jatketaan kokeilen jotain jäljen tynkää saada aikaiseksi. Tein eilen ja tänään minijäljet. Hyvin seurasi, mutta näitä tehdään täysin nenän aktivoimiseksi. Ei paineita opetustavoista, kun kaikki tehdään kuitenkin väärin!

9. Terveys
Tito menee kuvauksiin 6.2.2012. Kuvautan näillä näkymin lonkat, kyynärät, olat, selän ja tarkistutan silmät. Mielenkiinnolla odotan, miltä pienen pyörremyrskyn sisällä näyttää.

10. Kisoihin?
Haluaisin korkata sekä tokon että agilityn, vaikka sitten mölleillä, tämän vuoden aikana.

11. Muuta
Yritän psyykata itseäni siihen, että voin jättää Titon pariksi päiväksi vanhemmilleni hoitoon. Siskoni asuu Ruotsissa ja sinne pitää päästä kylään. Tito on valmis, minä en.
Olisi kiva saada Tito tottumaan kissoihin, mutta pitääkö minun hankkia sitä varten kissa?

Näköjään pääsin vauhtiin, mutta nämä ovatkin ehkä enemmän "mitä tehdään tänä vuonna" -mietteitä.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Vuosi 2011 kuvina

Vuosi aloitettiin pilke silmäkulmassa.

Hyisevä talvi meinasi viedä mennessään, mutta me selvisimme juuri ja juuri.
Kuva: Seppo Louhimies

Kävimme Kiikalassa ja
Titon isä antoi isällisiä neuvoja elämässä pärjäämistä varten.

Tito yritti hurmata kauniita naisia, mutta sai käsilaukusta...
...kerta toisensa jälkeen.
Harjoittelimme kotona olemista,
mutta Titolle ei oikein uni maittanut yksin ollessa.

Jottei tulisi liikaa noottia,
opettelimme joitain "hienouksia".
Kuva: Mari Lustig

Välillä otimme etäisyyttä ympäröivään maailmaan ja
yritimme nähdä "the big picture".
Näimme ainakin kodin lähellä sijaitsevan jalkapallokentän.
Kuva: Mari Lustig
Joskus oli päiviä, jolloin halusimme vain pysyä sisällä.
Toisinaan suostuimme pistämään päämme ulos,
jotta muutkin voisivat ihailla meitä.
(Rotujärjestön lehden takakansi syksyllä -11)

Auringon paistaessa otimme ilon irti kaikesta, mitä löysimme.
Sateen yllättäessä estimme mökkihöperyyden opettelemalla tärkeitä temppuja.
Kun olimme loman tarpeessa,
menimme saareen nauttimaan Koirista Parhaimman seurasta.

Auringon porottaessa kävimme uimassa ja huomasimme,
että olemme tosiaan rantakunnossa.

Koska tungemme kuonomme joka paikkaan, saamme joskus kuonoomme.
Ampiainen pisti metsälenkillä.
Nautimme auringonlaskuista joskus vain kuvittelemalla, minkälainen maailma olisi,
jos kaikki olisivat yhtä hienoja kuin me.

Kesälajeihimme lukeutui uimisen lisäksi myös frisbee.
Kuva: Mari Lustig

Saimme frisbeestä ensimmäisen pokaalimmekin!
Vuoden aikana tiedostimme, että emme voi vain uida ja heitellä kiekkoa.
Meidän pitää harrastaa "kunnon" lajeja.
Kuva: Mari Lustig

Jossain vaiheessa meillä oli ongelmia arvojärjestyksen kanssa.
Ei ollut enää täysin selvää, kumpi meistä teki töitä ja kumpi nautti työn hedelmistä.

Marraskuussa jätimme hyvästit Koirista Parhaimmalle, Ramille.
Vuoden loppupuolella luikahdimme Messukeskukseen katselemaan ja
ihmettelemään maailman menoa.
Kuva: Mari Lustig

Vuoden aikana ehti tapahtua paljon, mutta uskomme alkaneen vuoden sisältävän vielä paljon enemmän.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vähitellen minä ymmärrän

Vuosi 2011 oli minulle tutustumisretki.
Vähitellen olen alkanut ymmärtää, mistä Titossa on kyse. Ymmärrän koko ajan paremmin...

...miksi tätä rotua sanotaan maailman viisaimmaksi.
...miksi bordercollieta ei suositella alaikäisille tai ensimmäiseksi koiraksi.
...miksi kasvattajat haluavat usein varmistaa, että koiran kanssa tehdään jotain, vaikkei kilpailuihin tähdättäisikään.
...mitä tarkoitetaan, kun neuvotaan olemaan askeleen koiran edellä.
...mitä tarkoitaa ennakointi - minun ennakointi ja koiran ennakointi.
...mitä tarkoittaa "nopea reagoimaan".
...miksi bc-ihmiset neuvovat opettamaan koirille rauhoittumista.
...mitä tarkoitaa, että koira on aina valmis.
...miten nopeasti ja monimutkaisesti koira voi yhdistellä asioita.
...miksi bc on monessa lajissa lyömätön.
...miksi tämä on minun rotuni.

Tito ei ole helppo koira. Välillä tuntuu kuin käsissäni olisi tulipallo. Yritän pitää sitä käsissäni, mutta en saa otetta, koska pallo on niin kuuma. Pallo sinkoilee kädestä käteen eikä se viilene hetkeksikään, jotta voisin pitää sen paikoillaan.

En halua kuitenkaan laskea tulipalloa maahan, koska se kiehtoo minua. En halua luopua siitä, vaikka välillä käsiin sattuu. Muutaman arven saaminen on tulipallon omistamisen arvoista.