Miten sujuu elämä neljä hammasta vajaalla suulla?

Totti kävi tänään jälkitarkastuksessa poskihampaan saralta. Hyvältähän tuo näytti. Jokunen tikki on vielä kiinni, mutta niille ei kuulemma tarvitse tehdä mitään. Sulavat ja lähtevät sitten ajan kanssa.

Totilta on leikattu kahden harmin seurauksena pari etuhammasta, yksi kulmuri ja yksi poskihammas. Kaikki samalta puolelta ja yläleuasta. Huulen nostaminen paljastaa ison osan yläleukaa olevan pelkkää ientä. Vähän kummallinen näky, mutta eipä tuota näe muuten kuin huulta käsin nostamalla.

Mitenkäs muuten? Hampaiden poistaminen ei ole muuttanut mitenkään syömistä. Samalla tavalla menevät broilerin koivet edelleen ja muu ruoka siinä sivussa. Kovempia luita en enää anna. Riittää tuo yhden hampaan pirstoutuminen. En toki voi olla täysin varma, mistä hammas otti osumaa, mutta todennäköisyydet kallistuvat luun syömiseen.

Vetoleikkeihin hampaiden lähteminen ei ole myöskään vaikuttanut. Totuus on, etten edelleenkään meinaa pysyä Totin kanssa leikkiessä pystyssä. Sehän repii ja kiskoo kuin minä kahvakuulaa. Antaa kaikkensa, ottaa voimaa koko kehosta, on päättäväinen ja helkkarin vahva. Ai juu, pääsin tänään puolentoista viikon olkapäätulehdushomman jälkeen takaisin sorvin ääreen eli saatan olla vielä hieman innoissani treeneistä...

Totti on alusta alkaen olla leikittämisen suhteen jotain aivan muuta kuin Tito. Titokin vetää. Kiskoo ja repii. Mutta siinä ei ole samanlaista sikailua ja päättäväisyyttä. Katsetta, joka karjuu: Anna tänne se, saakeli! Totti kiskoo ottaakseen omaksi. Se käy kiinni niin, että sormiani käy sääliksi. Sen ilme on hyytävä. Silmät loistavat, leiskuvat ja kiiluvat samaan aikaan. Totti ei pyydä anteeksi. Eikä varsinkaan muutamaa hammasta köyhempänä.