Still alive!

Pahimmasta on selvitty ja uusi päivä koittanut. Tito oli oksentanut yön aikana kahdesti. Veikkaan ainakin Titoksi, koska se oli onnistunut siinä lenkin päätöksessä nielemään verta jonkun verran. Muistan, miten se sitä puklasi ja pärski verta parkkipaikalla, kun odotettiin Kepon saapumista.

Koirat ovat voimissaan ja menevät täysiä. Pari tuntia oltiin ulkona ja molemmilla kopat päässä, jotta eivät söisi ja kantaisi keppejä. Noissa vinttarikopissa on onneksi paljon tilaa läähättää, joten koirat selvisivät paahteisesta lenkistä hyvin.

Titon edestä katsottuna oikea ylähuuli on sisältä ottanut osumaa ja sieltä löytyy syvä, isohko vekki. Sitä olen huuhdellut käsisuihkulla ja välillä ottanut irtoavia "osia" vanulapulla pois.

Totilla on kaksi hammasta murtunut/lohjennut. Eivät onneksi ikeneen asti, joten hätä ei ole valtava. Ikeneen asti haljenneet täytynee poistaa heti, koska tulehtuvat niin nopeasti. Nyt Totilla onkin sitten kolme vajakkihammasta vierekkäin. Yksi meni jo pentuna, kun hampaat olivat vaihtuneet ja kasvaneet. Heti murjoi pienen etuhampaan johonkin. Se on ollut täysin oireeton eikä ole missään vaiheessa ruvennut haisemaan, mikä kielisi lääkärireissua.

Katsotaan, kuinka käy. Hieman turhauttaa, kun tietää, että on eläinlääkäreitä, jotka hoitavat tarpeellisen verran ja sitten on niitä dollarin kuvat silmissä kaiken keksimänsä hoidon suorittavia valkotakkeja. Haluan vain jonkun koirien purukalustoa tuntevan sanomaan, tuleeko esim. kulmahammas poistaa vai meneekö ihan näin - ehkä pienellä nätiksi viilaamisella. 

Jos teillä lukijoilla on suositella osaavia eläinten hammastohtoreita, let me know.