Koirasta vegaani?

Noin kuukausi takaperin saattoi joku jos toinenkin törmätä juttuun koskien vegaaneja koiria. Koirilla oli todettu terveydellisiä ongelmia johtuen omistajien hienosta ajatuksesta toteuttaa omaa vegaaniuttaan ihan koirankin tasolla. Iltalehden kirjoittamassa jutussa ei tosin mainittu, mitä kyseisille koirille on syötetty - mikä minua olisi kiinnostanut paljonkin. Ovatko koirat olleet kaurapuuron, pastan ja salaatin suurkuluttajia vai onko niille edes yritetty toteuttaa monipuolisempaa ruokavaliota?

Minä vegaani, sinä lihansyöjä

Minulla ei ole tietoa, voisiko koira olla vegaani. Vaikka jätinkin omasta ruokavaliostani kaiken eläinperäisen pois vuoden alusta, ei mieleeni ole tullut kertaakaan-koskaan-ikinä, että lähtisin toteuttamaan samaista ruokavaliota Titolle ja Totille.

Syitä omien tottumusteni muuttamiseksi nykyiseksi on ollut useampia. Ajatus vanhaan palaamisesta tuntuu vastenmieliseltä, mutta here is the thing, lihan syöttäminen koirilleni ei tunnu pahalta. Minä en tarvitse pihviä lautaselleni, mutta koirani tarvitsevat.

Omia valintojani ohjaa yhä enenevissä määrin hyvä olo ja hyvän tekeminen minulle itselle. Kokisin itsekkääksi toiminnaksi Titon ja Totin siirtämisen vegaaneiksi vain sen vuoksi, että minulla olisi puhtoinen mieli ja ajatus niin eläimien kuin koko planeetan - ehkä jopa universumin - pelastamisesta. Olisinko valmis tekemään kahdesta minun vastuullani olevasta luontokappaleesta koekaniineja näin itsekkäistä syistä? En.

Turvallisesti laput silmillä

Mitä koiran tai vaikka kissan omistaja voi sitten tehdä, kun iskee se kaamea hetki? Hetki, jolloin laput silmien edessä hieman aukeavat ja alkaa ymmärtää, miten vinksallaan maailma makaa eläimiin kohdistuvan teollisuuden vuoksi? Olivat syyt sitten eettiset, ekologiset tai mitkä vain, tieto lisää tuskaa. Kyllä minä toisinaan kaipaan sitä aikaa, jolloin saatoin heittää lautaselle purkin rahkaa ja todeta, että "kyl mä tiedän, että joku lehmu jossain on joutunut kokemaan tämän vuoksi kovia". Hetki oli lyhyt, jos sitä edes tuli. Useinhan ei ajatuskaan liikahtanut eläinten suuntaan. Saati planeetan. Liian isoja asioita ymmärrettäväksi. Sehän oli rahkaa. Minulle hyväksi. Tietysti. Koska jostain olin joskus niin lukenutkin. But those were the days.

Samalla tavalla kuin omalle lautaselle läsähti purkki valkoista sen ajan elämän eliksiiriä, koirien ruokakippoihin kolahti lihakimpale tai hampaissa rasahteli pala luuta. Maailma muuttui, niin minäkin. Omat ajatukset ovat kulkeneet sivureittejä pitkin tietoa etsien. On mietiskelty ja kokeiltu. On jaettu ajatuksia muiden kanssa, jottei omassa kuplassa kietoutuisi hätäisiin kehäpäätelmiin. Mitä on pohdittu? Niitä eettisiä ja ekologisia kysymyksiä koiran ruokavalion kannalta tietysti!

Mihin ja miten voin vaikuttaa?

Minulle on selvä asia, että koirat syövät lihaa. Nyt ja jatkossakin. Vaikka kuinka koettaisin heilutella sädekehääni tai heinähattuani, en tohtisi esimerksi lähteä lisäilemään puuroa lihan joukkoon säästääkseni senttejä tai aatteellisista syistä. Paitsi, jos aate olisi lisätä merkittävästi kuitua vikaan menneen luumäärän arvioinnin jälkeen.

Tässä tekstissä kirjoitin, miten Pedigreestä tuli siirryttyä raakaruokaan, josta puolestaan tuli tehtyä tarpeettoman vaikeaa. Mikä johtikin lopulta oman tavan ja rentouden löytymiseen koko ruokinta-asiaan.

Pitkään ollaan siis menty nappulalla ja lihalla - sekä vaihtelevilla lisillä ja luumäärillä. Seuraavassa asioita, jotka vaikuttavat tällä hetkellä valintoihini.

Haluan antaa koirilleni lihaa, joka on mahdollisimman paljon lihaa. En jauhettua rustoa, nahkaa, suolta, roippeita ja muuta ravinnearvoltaan yhtä lähellä nollaa olevia sekoituksia. Koen eduksi, jos paketin sisältö on jotenkin tunnistettavissa. Harmahtavan mössön syöttäminen ei houkuta. Tämän vuoksi Tito ja Totti ovat syöneet paljon pihvejä, potkia, paisteja, kokonaisia koipia ja fileitä. Jauhelihoja kupista löytyy myös usein. Ne kuitenkin lähes poikkeuksetta samaisista ruokakaupoista. Poikkeuksen marketeista ostettuihin pihveihin ja koipiin ovat tehneet Taikamuonalta tilatut lihat ja luut. Lihaa olen ostanut tältä toimittajalta, koska liha on vaikuttanut hyvältä. Ei liikaa välikäsiä tuotantoprosessissa eli omistajat, Jari ja Era, tietävät pakkaamiensa lihojen alkuperän, tuoreuden ja laadun. Hevosta ja lammasta on tullut syötettyä sekä erilaisia luita. Lihoihin en kaipaa mitään valmissekoituksia, joten sen vuoksi erilaiset "Karskit" ovat ajaneet loistavasti asian.

Haluan antaa koirilleni monipuolisesti lihoja - kuitenkaan liioittelematta. Joskus koin olevani sitä parempi omistaja, mitä enemmän koiran ruokaympyrästä löytyi eläinlajeja... Nyt ajattelen, että iso kimpale possua on parempi kuin esimerkiksi muussattu, epämääräinen porosotku. Laatu on korvannut monipuolisuuden. Kun lopulta vielä maksan isosta lihakimpaleesta puolet siihen porosotkuun nähden, en edes harkitse jälkimmäisen ostamista. Ei siis ole enää oleellista, onko koko Noan arkki käyty läpi viikon tai kahden aikana, vaan panostan eri osiin ja siihen, että osa lihasta on selvästi pureskeltavassa muodossa. Puolen kilon paistin syömiseen menee tovi ja se vaatii koirilta muutakin kuin vähän kupin nuolemista. Tarvitaan leukoja, tekniikkaa ja ennen kaikkea aikaa. Ei voi koko palaa yrittääkään nielaista kerralla.

Haluan antaa koirilleni lihoja, joiden hinta on järkevä. Jokaisen lompakko on paksuudeltaan erilainen, ja oman rahapussini paksuus vaihtelee toisinaan paljonkin. Hammaslääkärin, sirkusleirin ja koiran luustokuvauksien tyrkkääminen pariin viikkoon tietää ihan kiitettävää kevennystä lompakkoon. Mikä on sopiva hinta lihasta tai lihaisasta luusta? Mistä suostun maksamaan enemmän ja mistä vähemmän? Tiedän voivani ostaa pilkkahintaan lihaa Lidlistä. Näin kesäisin broilerin siivetkään eivät maksa mitään juuri missään. Eivät ne toki ravintoarvoillakaan juhli. Halvimmat jauhelihat ovat normaalihintaisina nykyään täysin ostettavissa.

Haluan viestitä tekemilläni valinnoilla. Vaikuttaa johonkin hyvään suuntaan, jos mahdollista. Tähän olen löytänyt hataran ajatusmallin. Hataran siksi, että tämä on täysin oma päätelmäni enkä tiedä, miten esimerkiksi ruokakaupoissa toimitaan lihojen suhteen. Eikä minkä tahansa lihojen - vaan hävikkilihojen. Hävikkilihat ovat nykyään ainoita lihoja (Taikamuonan Karskien lisäksi), joita ostan. Kun filettä, kassleria ja luomu koipia voi syöttää 1-5 €/kg hintaan, maksan mielelläni. Jippohan on käydä ostamassa lihat ja systeemit tietyistä kaupoista klo 21 jälkeen ja maksaa normaalihinnasta -60 %. Luomuista suostun maksamaan hieman enemmän, mutta harvoin olen maksanut yli 5 €/kg mistään. Yleisesti hinnat pyörivät muutamassa eurossa kilolta.

Hävikkiin tarttumisella koetan ihan pikkiriikkisen vaikuttaa. Ehkä kauppa tajuaa tilanneensa lihoja liikaa, koska osa on mennyt hävikkihinnalla. Ehkä kauppa tilaa joku kaunis päivä vähän vähemmän... Kun ostaa hävikkilihoja, niitä ei tulla heittämään sulkemisajan jälkeen roskiin. Koska sinnehän ne päätyvät tässä byrokratian kehdossa. Näin ollen käyn mielihyvin hakemassa omani pois. Ale-lihat ja hävikkilihat ovat asia erikseen. Alennuseriin en halua tarttua, koska ne ovat yleensä markkinointikikka, joka pidemmän päälle on helposti huonompi valinta kuin ne normaalihintaiset.

Ostan hävikistä lihat, jauhelihat, koivet ja siivetkin toisinaan. Maustetut ovat ihan ok, kunhan eivät ole "tulisia". Maustetut huuhtelen ennen pakastusta vedellä saaden ison osan mausteista pois. Makkaroita ja muita ihmeellisiä jalosteita en osta. Ne ovat jo niin kaukana lihasta, että saavat jäädä kauppaan.

Lihojen käsitteleminen

Isot jauhelihamurikat jaan yleensä osiin, samaten leikkaan veitsellä isot lihat paloiksi. Palat pakastan pakkasessa erikseen ja jäätymisen jälkeen kerään palat pussiin. Näin palat pysyvät hyvin erillään ja niitä on helppo antaa myöhemmin.

Hankkiuduin keväällä eroon arkkupakastamisesta. Nyt käytössä on siis kolmella laatikolla varustettu pakastin, joista omat marjat vievät yhden. Kahdella laatikolla on pärjätty loistavasti, koska lihojen kierto on nopea.

Lopuksi

Oma vegaaniuteni ja tietoisuuteni lisääntyminen eivät suinkaan tehneet koiristani vegaaneja. Sen sijaan niiden ruokavalio sisältää nykyään paljon enemmän hyvää lihaa kuin aikaisemmin. Ja näin on hyvä. Ainakin nyt.