Poikien ilta

Siskollani oli tänä viikonloppuna polttarit. Olen yksi kaasoista ja aikamoista menoa on ollut viime viikot. Järjestelyä ja lisää järjestelyä. Viikonloppu onneksi osoitti, että kaikki nähty vaiva ja ihan pienehkö stressi olivat siskon onnen arvoisia.

Yön yli jatkuneet polttarit tarkoittivat erästä hyvin harvinaista tilannetta. Minä olin poissa, ja kotona vietettiin poikien iltaa Kepon, Titon ja Totin kesken. Oli muuten sen näköistäkin, kun tänään palasin kotiin. Ei oltu imuriin kajottu kertaakaan!

Blogia pidempään seuranneet ehkä muistavat, että minulla on ollut jonkin verran vaikeuksia antaa koiriani muille ihmisille hoitoon. Koska tuho on aivan varmaa. Olen ollut varma, että minulle palautuu (jos palautuu!!) kaksi villiintynyttä koiraa.

Noh, aika aikaansa kutakin. Siihen nähden, ettei Kepo ole koskaan ulkoiluttanut Titoa tai Tottia ilman minua, otin varsin leppoisasti lähtöni. Perjantaina annoin Kepolle kaksi 8-metristä flexiä ja sanoin, että helpompaa on yhden koiran kanssa kerrallaan, mutta menevät ne varmasti yhdessäkin. Ja ruokaa on kaapissa.

Ehkä letkeä ote johtui siitä, että ajatukseni olivat muualla. Piti muistaa ottaa mukaan mausteita suolaseremoniaan, polttariseikkailuun tehdyt kirjekuoret, nostaa käteistä kitaristille, pakata siskolle lämpimiä vaatteita ja vaikka mitä muuta. Ei paljon mietityttänyt kahden hupsun koiran villiintyminen yhden vuorokauden kuluessa!

Kun tänään tulin kotiin, kaikki oli niin kuin ennenkin. Olinko yllättynyt. No en.

Ps. Huimaa, miten moni on löytänyt Titon ja Totin kirpparille! Mahtavaa saada tavarat pois tilaa viemästä.