Jo vuoden, kohta kahden, ajan ovat pojat juosseet käskystä jonkun tietyn alueen ympäri. Ensin oli pienen pieni puisto, sitten iso takapiha, sitten vielä isompi takapiha, sitten kokonainen metsäsaareke (tämä vielä kesken) ja tänään korkattiin kokonaan uusi paikka. Ympäristönä tuttu metikkö kodin vierestä, mutta täällä ei ole vielä juostu tiettyä aluetta käskystä ympäri.
Tähän päivään asti on ollut iso ongelma - nimeltä Totti. Aina se on Totti! Totti pääsi penskana Titon juoksevan Titon vaanimisen makuun. Kun Tito juoksi, Totti tähtäsi ja iski kylkeen. Ihan jo pikkuisena. Minä kirosin ärräpäitä, ja lopulta pistettiin touhu kerrasta poikki. Kyllä juu, kauko-ohjattava suihkepanta muksulle kaulaan, Titolle käsky juosta ja Totille elämänsä kokemus, kun se otti suunnaksi Titon kyljen. Sen jälkeen ei enää kokeillut taklata velipoikaa. Mutta edelleen tykkäsi lähteä vähän kaartamaan Titoa vastaan. Ja koska kylkeen ei saanut kiinni käydä, se vain siirtyi Titon viereen juoksemaan. Tämä erittäin ok. Hampaat ja massalla runnominen oli kuitenkin saatu pois.
Totin tapa lähteä Titoa "vähän vastaan" tekee sen, että Totin juoksureitti on aina sisäkaarre ja paljon lyhyempi kuin Titolla. Nuorempi haluaa aina, AINA, oikaista sisäkautta ja mennä Titoa vastaan. Olikin työn ja tuskan takana saada talvella molemmat pojat juoksemaan samaa reittiä metsäsaarekkeen ympäri. Piti ihan ideoida, millä nuorempi saatiin tajuamaan, että metsän läpi ei voinut vain singota toiselle puolelle. Metsä piti kiertää. Totin mielestä vaikeaa.
Jotain kuitenkin meni pääkoppaan, koska uusimman reitin Totti oppi kulkemaan Titon kanssa paljon nopeammin kuin olisin odottanut. Ensin väännettiin kättä, mistä kuljetaan. Totti halusi kulkea taas keskeltä kaiken ryteikön.
Menettelin lopulta niin kuin talvellakin eli lisäsin metrejä aina muutaman kerrallaan ja mietin edellisen juoksun perusteella seuraavan lähetyksen ajoituksia. Sillä on merkitystä, kumpi lähtee ensin, lähtevätkö rinnakkain vai kuinka. Tänään oli hieno hetki, koska päästiin muutamalla toistolla kokonaiseen kierrokseen. Reitistä tekee erikoisen se, että siinä on kaksi siltaa matkan varrella ja yksi huomattavan tiukka käännös. Siellä täytyy keskittyä, koska muuten lentää silloista ohi ja tippuu montun pohjalle.
Tässä meidän illan lopputulos!
Taitaa olla sukuvika toi vaaniminen. Typy kyttää Donnaa ja käy nappasemassa kaulasta ja Donna ei sano mitään.
VastaaPoistaHienosti pojat juoksevat kierroksen. Mä en kontrollifriikkinä uskaltais päästää pois näkyvistä kun siellähän voi tulla vastaan vaikka pupu :-o
Mä veikkaan, ettei Tito vaani, koska ei sillä ollut pentuna mitään, mitä vaania. Totilla on ollut alusta asti joku, jota voi kytätä.
PoistaMe ollaan menty valtava harppaus pupujen suhteen eteenpäin. Tilanne ei ole yhtään niin paha enää. *kop kop*
Oltiin myös kävelty tuolla jonkun verran ja olin toiveikas, että puput olisivat jo kaikonneet. Tosin kokemuksesta voin sanoa, että aina niitä jossain lymyää. :D
Donnalla olis kyllä ollut pentuna vaanittavia mutta sillä on aina ollut Camel Bootsit jalassa ja se kulkee omia polkujaan eikä ole kiinnostunut vaanimisesta.
PoistaTotta, teillähän on ollut laumaa. Eli sukuvika! :D
Poista