Kuvitusta puputekstille etsimässä

Olen muutamassakin tekstissä ja kommentissa maininnut, että rusakoiden ja citykanien suhteen meillä menee paljon paremmin kuin ennen. Enää en ole vollottamassa epätoivoisena, kun koirat sinkoavat muille maille autojen alle pupun nähdessään. En myöskään ole samalla tavalla hysteerinen peläten, että lenkillä törmätään pupuihin.

Olen tekstiä kirjoittamassa, mutta se etsii vielä muotoaan. Ja kuvitusta! Jota yritin tänäänkin saada iltalenkillä. Menestys ei ollut suuri ja laadulla ei tanssita. Seuraavalla kerralla voisin koettaa videon kuvaamista. Näkisin minäkin ihan tallenteena, miten nuo toimivat pupuun törmätessään.

Tässä tältä erää pari kamalan näköistä otosta. Ensimmäisessä Totti on kävellyt edellä pallo suussaan ja nähnyt tuon ison rusakon, joka kyhjöttää oikealla tien vieressä. Totti oli ensin vaikeana, koska tilanne oli kummallinen. Pupu ei liikkunut niin kuin yleensä. Joten kehuin Tottia siitä, että se kääntyi pallonsa kanssa takaisin.

Toisessa kuvassa pupu on juuri lähtenyt pinkomaan poikien edestä. Molemmat menivät makaamaan ja saivat kehunsa. Ilmeet kertonevat, että juoksevan pupun näkeminen oli vähän vaikeaa.

Valtavasti on tehty töitä, mutta vihdoinkin saadaan korjata satoa.