RAUH! Kotimaiset puruluut - makua ja turvallista ajanvietettä

Tuotteet saatu

Koirat ovat syöneet luita aina ja iäti. Luut ovat koirille mielekästä tekemistä ja moni  omistaja päätyy hankkimaan niitä jo ihan pienille pennuille. Jos tulee valita luun ja sohvanjalan välillä, valinta on yleensä aika helppo.

Erilaisia luita löytyy raakana, paistettuina, kuivattuina ja nahasta käärittyinä. Me saimme kokeiluun jälkimmäisiä eli puruluita.

Vielä muutama vuosi sitten tiesin hävettävän vähän puruluiden alkuperästä. Ajattelin sinisilmäisesti, että kaikki puruluut ovat turvallisia ja hyviä, koska nehän on tehty juuri koiria varten. Viime vuosien aikana tietoisuuteni lisääntyi ja törmäsin muutamaan uutiseen netissä. Lukemani perusteella ulkomailta tuodut puruluut olivat lähes poikkeuksetta erilaisissa myrkyissä ja aineissa liotettuja, jotta ne eivät kuljetuksien ja valmistusprosessien aikana pilaantuisi. Meillä ei sitten pitkään aikaan puruluita kovinkaan paljon syöty.

Viime vuoden loppupuolella ostin pitkästä aikaa puruluut. Ostin kotimaisten RAUH!-puruluiden Wild Line-sarjan 40 cm pitkät hirven nahasta tehdyt jötkäleet. Ne olivat niin koomisen isot, että pojat olivat aivan hurmioituneita.

Nämä jättiluut olivat meidän ensimmäinen kosketus RAUH!-puruluihin ja sille tielle jäätiin. Sen lisäksi, että näiden luiden valmistusprosessi oli selvitettävissä alusta loppuun ja raaka-aine suomalaista hirven nahkaa olivat ne myös tähän astisista puruluista kestävimmät. Pojat ovat viskoneet halon kokoisia luitaan pitkin asuntoa ja meinanneet seuraavassa käänteessä nukahtaa nahkaa jäystäessään.

Vähän aikaa sitten pojat pääsivät kokeilemaan ihan uudenlaisia puruluita. Edelleen samalla tavalla kotimaisia luita, mutta kaikissa luissa oli yllätys sisällä! Tarkan raadin eteen annettiin:

• Hodari - Poffun saparo käärittynä naudan nahkaan
• Nakkisämpylä - Lehmun pistooli käärittynä naudan nahkaan
• Kinkkusämpylä - Possun nahasta tehty rulla käärittynä naudan nahkaan
• Kanapita - Naudan nahkasta tehty tasku, jonka sisällä kuivattuja kanan kauloja
• Härkäpurrito - Naudan henkitorvi käärittynä naudan nahkaan

Kinkkusämpylä

Hodari

Kanapita

Härkäpurrito

Pojat saivat ensimmäisellä kerralla Nakkisämpylät, joista ei ole yllä kuvaa. Luu näytti samalta kuin Kinkkusämpylä, mutta sisällä oli tosiaan "se". Puruluiden suhteen meillä on armoton raati. Totti syö puruluita yleensä hetken, mutta Tito ei niihin koske kuin pitkän ajan paastoamisen ja tylsistymisen jälkeen. Se myös mieluummin heittelee luita ensin monta minuuttia ja alkaa vasta sen jälkeen mutustella.

Nakkisämpylät olivatkin jymy-yllätys, koska molemmat pojat alkoivat heti syödä niitä. What?!

Nakkisämpylän päästä pilkottava suti oli selvästi koirien mieleen. Ne söivät luita piiiitkään, koska sudin ympärillä oleva nahka piti huolen, ettei sisällä olevaa herkkua saanut syötyä heti yhtenä suupalana.

Myös Härkäpurrito oli menestys. Luut olivat kunnon luun kokoisia, koska henkitorvi luun sisällä paisutti luuta muhkeaksi. En ollut tullut aikaisemmin ajatelleeksi, miten esimerkiksi tämän tyylinen herkku valmistetaan. Kun kuulin, että henkitorvi valmistetaan ensin erillään sen muodon säilyttämiseksi, nostin luille lisää hattua. Vaiheittain tehtävä valmistus selittää myös luiden aavistuksen korkeamman hinnan verrattuna itämaisiin tuontiveljiinsä.

Nämä ovat kuitenkin maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin, koska ne kestävät huomattavasti pidempään kuin tusinapakkauksissa ostetut puristeluut. RAUH!-puruluissa nahat ovat aina yhdestä palasta tehtyjä. Sisältä ei siis paljastu pieniä täytepaloja, jotka koira nielaisee vahingossa. Meillä on nimittäin ollut puristeluita, jotka muutaman puraisun jälkeen ovat säleinä ja silppuna lattialla.

Kanapita ei lyönyt itseään läpi heti. Veikkaan, että litteä muoto oli koirille vieraampi suussa. Totti ei kuitenkaan luovuttanut ja jäysti jonkun aikaa luun kulmaa. Ja siitähän se riemu repesi! Kun kulmaa oli saatu auki, pojat huomasivat, että sen sisällä on jotain! Sen jälkeen Titokin alkoi kiinnostua omastaan, vaikka yrittikin saada Totin luun. Olihan sitä jo aloitettu.

Hodari oli tykätty heti alkuunsa. Sitä ei alettu syödä yhtä ahnaasti kuin esimerkiksi Härkäpurritoa, mutta nahan sisällä oleva saparo kiinnosti selvästi.

Kinkkusämpylä eli naudan nahkaan kääritty possun nahka oli menestys. Possuosuus oli tahmea ja sekä Tito että Totti yrittivät alkuun vain nuolla luun päistä saadakseen makua tirisevästä kinkusta.

Kaikki luut ovat kestäneet pitkään. Parin viikon jälkeen pari luista on syöty kokonaan ja loput osittain. Hodarista on esim. revitty saparo irti ja olen onttoa sisustaa täytellyt välillä jauhelihalla. Pojat syövät luita vähän aikaa lähes päivittäin, mutta joinain päivinä mutustelu kestää melkein tunninkin.

Risuja ja ruusuja: Risuja en ihan heti osaa keksiä, koska Kanapitakin oli niin suosittu, kun kulma oli avattu. Luut ovat kestäviä, turvallisia ja hauskoja yllätyksineen.