Jos liikahdan, se yrittää pysyä mukana. Valuva räkä on tajunnut vihdoin, että jalan vieressä valumisen sijaan siinä voi ihan itsekin tehdä töitä. Onhan se aivan holtiton vieläkin eikä voida puhua tarkasta työskentelystä, mutta koska koko ajan paranee, en voi valittaa.
Tänään tehtiin ennen seuruuhommeleita ravilenkki molempien poikien kanssa ja Totti sai siinä hyvin paikat auki. Sen jälkeen seuraaminen olikin melkeinpä kaunista. Valmista se on ehkä viiden vuoden kuluttua, mutta minä fiilistelen niitä pienen pieniä paloja, mitä tuo natiainen osaa. Se on ryhdikäs, se on aktiivinen, se on työnarkki, se on iloinen, se jaksaa, se haluaa ja se rakastaa koko touhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti