keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Titon keppijumppa

Edistyminen uusien keppien myötä on ollut päätä huimaavaa.
Aiempien keppien kanssa "ongelma" oli, että ne joustivat, kun olivat maahan tökättävää mallia. Tito oppi siis rymistämään niistä täydellä vauhdilla läpi - ja kepithän lensivät joka ilmansuuntaan. Uusilla kepeillä Tito törmäili alussa muutaman kerran niin, että kolisi. Imu kepeille on kuitenkin jo niin hyvä, että kolistelu ei sitä haitannut. Tajusin kuitenkin, että kepit pitää kiertää, jos haluaa välttää törmäämisen.

Pari päivää sitten laitoin 4 keppiä vihdoin suoraan linjaan ja sen kummempia neuvottelematta lähetin Titon kepeille. Viuh ja Tito oli vikkelästi pujotellut itsensä kepeistä läpi. Etevä pieni otus!

Suljetut kulmat (toivottavasti se on niiden oikea nimi) sujuvat tällä hetkellä mistä vain. Tänään otettiin parin kohteen kiertoa ja niiden jälkeen kepeille suljetusta. Täysiä juoksee kepeille, kerää itsensä, pujottelee vinhaa vauhtia ja keppien jälkeen taas täysi vauhti päälle.

Lähettäminen onnistuu myös kaukaa. Voin jäädä itse seisomaan jonnekin ja lähettää Titon kepeille. Sillä on hyvin ajatuksena, että eteenpäin mennään ei meinata.

Vaikka avoimia kulmia on treenattu paljon, tajusin tänään harjoitusmäärän olevan kuitenkin huomattavasti vähäisempi kuin suljettujen. Otetaanpa ne avoimet tehotreeniin. Tänään meni jo muutama todella nätisti.

Itse toivoisin saavani Titolle tekniikaksi etutassujen vasen vasemmalle ja oikea oikealle. Onhan se etutassuilla puolelta toisellekin nopea, mutta minä en siitä niin välitä. Tito on parina päivänä itse alkanut hakea hyvää nopeaa tekniikkaa ja sehän sopii.

Tänään harjoiteltiin myös uusia häiriöliikkumisia. Minä siis vaihdoin puolta ja juoksin hissukseen eri suuntiin. Kun otan uutta häiriötä, avaan keppejä, jotta Titon osuus helpottuu.


Jo ennen Titon tuloa päätin, että opetan sille pujottelun tällä 2x2 -tekniikalla. Täytyy sanoa, että opetan tulevaisuudessa kaikki koirat tällä tavalla. Huipputekniikka!

2 kommenttia:

  1. Ole ihmeessä tyytyväinen jos Tito pujottelee kummatkin tassut tyylillä. Se on huomattavasti pienempi rasitus selälle kuin tassu per puoli. Selkään tulee vain yksi mutka kahden sijaan.

    VastaaPoista
  2. Voihan nenä, Seppo!
    Hyvä, kun tuli noinkin yksinkertainen asia ilmi.
    Täytyykin katsoa, miten tuo etenee. Enhän minä sille mutkia halua - tarpeettoman paljon. Keppien väli voisi olla metrin, jotta ei tarvitsisi vääntäytyä niin mutkalle. Eipä niitä sekunteja kuitenkaan voiteta kepeillä, jos muu osa radasta ei onnistu. Jäitä hattuun siis.

    VastaaPoista