Veto! – Lumilautailua ja valjakkourheilua

Kattokaa nyt tota karvanaamaa!

Tuli tunne. Tunne, että täytyy päästä laudalle. Mutta ei ollut mahdollisuutta lähteä rinteeseen. Joten sovelsin! Titolle valjaat, minulle lauta kainaloon, monot reppuun ja Kepon nopeasti askartelema pulikka mukaan. Tänään kokeiltiin jotain uutta.

Ihmiset katsoivat huvittuneina, kun lumilaudan ja koiran kanssa hyppäsin bussin kyytiin. Mentiin vain muutama pysäkki, mutta se oli tehtävä, koska aurinko oli laskemassa. Kävellen olisimme olleet perillä haluamassani paikassa vasta auringon jo laskettua.

Pysäkiltä kävelimme keskelle peltoja. Siellä oli aurattu tie, jota ei oltu hiekoitettu. Pari ihmistä käveli ohi. He katsoivat pitkään, kun vaihdoin kenkäni monoihin ja heitin lumilaudan maahan. Ohi meni pariskunta dobberin kanssa. Omistajat katsoivat Titoa ja minua huvittuneena yrittäen samalla pitää vauhkon koiransa aisoissa.

Jännitti. Puin selkäpanssarin päälle ja laitoin kypärän päähän. Enempää suojia en omista, näiden oli riitettävä. Sanoin Titolle, että menee niin pitkälle, että liina kiristyy. Tito on opetettu siihen, että osaa yksin ollessaan hakea tuntuman liinaan ilman, että vielä varsinaisesti vetää. Siitä on sitten helppo lähteä kiskomaan, kun ei tule isoa nykäystä. Jousto meillä tietysti on, mutta tällä tekniikalla saa nykäyksen mahdollisimman pieneksi. Lauta tien suuntaiseksi ja vetokäsky. Ja niin mentiin! Tito lähti hienosti liikkeelle niin viiletettiin pitkin tietä. Muutamien satojen metrien jälkeen käännyttiin vasemmalle ja Tito osasi kääntyä kyseisessä t-risteyksessä oikein kuin vanha tekijä.

Vuorossa oli vähän ylämäkeä ja Tito jaksoi kiskoa, vaikka raskasta oli. Lumilaudan kanssa on näköjään ihan omat haasteensa, koska en voi mitenkään auttaa Titoa. Ainoastaan pitämällä huolen, etten kanttaile turhaan enkä mene keppien, kaislojen tai kivien päältä. Näitä jälkimmäisiä tavattiin ja hypin niiden sekä töyssyjen ja monttujen yli välttääkseni kaatumiset.

Lähestyimme rantaa ja pääsimme kulkemaan korkeiden kaislikkojen väliin. Laskeva aurinko värjäsi taivasta punertavaksi ja minä hihkuin ilosta. Olin niin onnellinen siinä Titon perässä keikkuessani, että meinasi aivan sydän pakahtua.

Heitin muutaman kerran Titolle pallon kauas eteen, kun sillä oli hyvä veto menossa. Tito on opetettu sheippaamalla vetämään, joten se on tottunut siihen, että pallo saattaa ilmestyä jonnekin eteen. Näimme rantatörmällä pari ihmistä koiransa kanssa ja he vilkuttivat. Vilkutin takaisin ja kuulin, miten he nauroivat. Vähän myöhemmin ohitimme hiihtävän naisen. Viiletin ohi ja kysyin vauhdissa naiselta, haluaisiko hän lainata koiraani. Nainen nauroi hilpeästi. Päädyimme pitkospuiden viereen. Vähän aikaa harjoittelimme muhkuraisessa lumessa selviytymistä, mutta sitten siirryttiin pitkospuille, joita pitkin oli kävellyt paljon ihmisiä. Kitka oli huomattavasti pienempi. Makasin hetken lumessa ja kuulin miehen äänen. Joku lenkkeilevä mies nauroi ja kyseli, onko kaikki hyvin. Ilmeisesti maassa makaavia ihmisiä ei ollut tullut enempää vastaan... Nauroin ja sanoin, että kaikki on loistavasti. Mies sanoi hymyillen, ettei ole aikaisemmin törmännyt pitkospuilla lumilautailijoihin. Noh, kerta se on ensimmäinenkin!

Jatkettiin pitkospuita pitkin ja jännitin vähän, törmäisinkö molemmin puolin oleviin tolppiin. Varsinkin mutkat jännittivät, mutta sain yllättävän mallikkaasti heitettyä kantit oikein päin ja kurvattua turvallisesti ilman törmäilyä.

Viiletettiin takaisin maalle ja ohi koirapuiston. Hieman ihmetteleviä katseita saatiin, kun kurvattiin tiukasti kaahaten puiston kulmassa. Päästiin hiihtoladulle ja jatkettiin sitä vielä vajaa kilometri. Kiihdytin Titon vielä käskyttämällä kovaan vauhtiin ja heitin pallon palkaksi. Sen jälkeen huilittiin pöllytettiin yhdessä lunta. Nauroin ja Titokin tuntui olevan iloinen. 

Otin laudan irti, vaihdoin monot kenkiin ja lähdettiin kohti kotia. Kävelimme puolisen tuntia ja Tito sai lönkötellä koko matkan kotiin vapaana. Kotona maistui ruoka molemmille.

Nyt mietin kovasti, mitä tekisin seuraavaksi. Totti vetämään yksin harjoituksen vuoksi? Yhdessä en noita voi laudan kanssa vielä käyttää, koska pojilta puuttuu käytöstapoja, jos vetävät yhdessä. Totilla olisi kuitenkin enemmän voimaa kuin Titolla, joten pääsisin haastamaan osaamistani. Totti ei myöskään ole yhtä kuuliainen kuin Tito, joten pääsisin haastamaan kärsivällisyyttänikin...