Tito on aina ollut hyvä kiekon kanssa. Ehkä sen vuoksi, että opetin sille pohjat ajatuksella. Tito osasi yhdistää asiat niin kuin toivoin ja se oli ja on toki vieläkin hyvä.
Sitten tuli Totti, jonka aivot räjähtivät heti ensimmäisellä tutustumiskerralla. Se ei voinut käsittää, että on jotain niin mielenvikaisen upeaa kuin kiekko. Tito on kiekoista hulluna. Totti ... ei se osaa edes laittaa ajatuksiaan kasaan, kun lähellä on kiekkoja.
Totin opettaminen esimerkiksi selän takaa kiertämään uutta perusheittoa varten, oli työn ja tuskan takana. Ja edelleen se huijaa välillä. Eli lähtee kiertämään, mutta tekee äkkikäännöksen edessäni ja pinkoo jo matkaan. Totti oikaisee...
Tito on tarkempi ottamaan koppeja, mutta toisaalta Totti on kiekkoillut paljon vähemmän, joten who knows, mikä tilanne on parin vuoden kuluttua.
Totilla on kuitenkin kovempi draivi kiekkoihin, joka siis kostautuu välillä ennenaikaisina hyppyinä ja mahdottoman huonoina arvioina kiekon etäisyydestä. Tuntuu kuitenkin, että ihan joka kerta se on hippasen parempi.
Anyway, tämä oli meininki eilen, kun kepo toi omat frisbeegolf-kiekot sisään merkattavaksi. Nimi ja puhelinnumero siis. Pojat eivät voineet uskoa tätä todeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti