Totin aamujumittaminen

Jos joku olisi sanonut minulle ennen Titoa, että bordercolliet "päättävät" asioita ja pysyttäytyvät päätöksissään lujasti, olisin nauranut ja ollut vailla ymmärrystä. Että mitä ne tekevät?

Nyt tiedän. Tiedän erittäin hyvin.

Haluan mainita tässä yhden esimerkin, koska jaettu hämmennys on kaksinkertainen hämmennys - tai jotain.

Meillä on iso kylpyhuone. Iso se on, koska kuulemma sinne pitäisi mahtua hyvin pyörätuolilla. Ja on siellä paikka pesukoneellekin. Mutta sitä meillä ei ole. Joten tilaa on reippahasti - toisin kuin muualla meidän valtaisassa asunnossa.

Iso kylpyhuone toimii poikien makuuhuoneena, kun kodin muu väki on poissa. Kun satoi vähemmän ja oli lämpimämpää, karvakorvat jäivät usein parvekkeelle. Paljon kivempaahan siellä on, kun voi päivän seurata maailman menoa. Mutta terassikausi on nyt loppumassa ja siellä saa viettää vain lyhyempiä aikoja. Toki parvekkeen ovi on usein auki ja nuo saavat mennä mielensä mukaan.

Mutta ei se ole se juttu. Kun se kylpyhuone on. Totti oli pienenä ja rasittavana yöt aina kylppärissä, jotta Tito sai nukkua rauhassa. Ja Tottikin nukkui yöt. Mekasti alkuun aamuisin, mutta oppi siitä pois, kun sinnikkäästi päätin, että porttia ei avata raivoamisen ja vinkumisen säestämänä. Oli se sinnikäs!

Mutta taas kerran palataan asiaan. Pojat nukkuvat nykyään siis ihan vapaana asunnossa. Ovat järkeviä nuoria ja menevät nukkumaan aikuisia aikaisemmin. Sammuvat iltalenkin ja iltapainien jälkeen ihan näppärästi. Eikä niistä kuulu oikeastaan mitään koko yönä. Joku ynähdys unien näkemisestä tai veden juomista.

Mutta siellä kylpyhuoneessa on siis se portti. Portti on auki, kun olemme kotosalla ja näin ollen myös yöt. Kun omistaa bordercollien tai pari, ilmenee porttien ja ovien kanssa toisinaan seuraavaa. Heräämme aamulla ja Tito on jossain nurkassa unilla. Mutta ei Totti. Tottia ei ole. Totti on hävinnyt yön aikana.

Menen eteiseen ja kurkistan kylppäriin. Ovi on auki, portti on niin auki kuin voi olla. Ja Totti istuu portin toisella puolella. Se on kovin mielissään, kun nähdään siinä ja korvat leikkaavat pitkin päälakea. Häntä vähän vispaa. On niin kovin kivaa, koska varmasti tulin antamaan luvan tulla jo pois.

Hetkinen... Oliko Totti joskus sinne kylppäriin käsketty? No ei ollut!! Se menee sinne joskus yön aikana esimerkiksi juomaan tai nukkumaan ja aamulla poika on pulassa. Yö on sumentanut muistin eikä Totti tiedä - kulku on ihan vapaata niin kuin aina meidän ollessa kotona. Aamulla ei kuitenkaan voi tietää, koska on niin kamalan vaikea muistaa, onko sinne kylppäriin käsketty. Joten kannattaa näköjään pelata varman päälle ja odottaa lupaa.

Kysäisen Totilta, että mitä se siellä odottelee ja kehotan tulemaan pois. Ei se tule. Koska se odottaa yhtä sanaa. Kaheli...

Seuraavaksi annan luvan tulla ja Totti on yhtä riemua. "Vihdoinkin!"

Kun horrorcollie päättää, se on jumissa. Se on sitä mieltä, että se ajatus päässä on ainoa oikea. Ei se osaa ajatella muita vaihtoehtoja. Tai ainakin pitää hetki nukkua ajatuksien päälle.

Herran jestas sentään, Totti.