Rakkauspakkaus tänään 2 kokonaista vuotta!

Tasan kaksi vuotta sitten tuli minulle viestiä, että nyt se on alkanut. Nimittäin Donnan synnytys. Olin matkalla ystävieni häihin enkä pystynyt bussikuljetuksessa oikein keskittymään muiden vieraiden kanssa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Laitoin Donnan ihanalle omistajalle, Anjalle, viestiä, että eihän siellä vain ole tummaa pentua. Kuulemma yksi oli juuri minun näköiseni pentu. Lähes musta uros oli putkahtanut maailmaan.

Hassuttelin ajatuksella, että toinen koira. Herran jestas, toinen härdelli. Yhtenä päivänä olin lähes varma, että tietysti tulee toinen koira. Ja seuraavana päivänä nauroin itseni kipeäksi pelkästä ajatuksesta. Ei ikinä!

Kyse oli vitsistä. Mihin minä sen toisen laittaisin ja mitä minä sen kanssa..? Titossakin oli työmaata ja meillä meni varsin mukavasti. Mutta hei, ei mukava riitä. Pitää olla ACTIONIA! Joten Totti tuli. Se, jonka piti olla ensin pentueen tummin uros. Se, joka ei minun eikä kasvattajan mielestä ollutkaan minun pentu. Se, joka rävelsi ja kiinnitti huomioni silloin, kun piti päättää. Se, jolla oli sininen panta ja pieni valkoinen kolmio niskassa. Se, jolla oli säihkyvän valkoinen rinta ja iso takapuoli.

Pienokainen haettiin kotiin kyynelien saattelemana. Vaikka olin vain hetkeä aikaisemmin ollut varma, ettei toista tule, oli sydämessä jo paikka tälle pehmoiselle lapselle.

Totti oli vaikea. Ei se vieläkään ole helppo, mutta sitä varten on pehmoleluja ja miljoonakaloja. Minulle Totti oli vaikea. Meidän kommunikointi ei vain toiminut. Minulla oli koira, johon en saanut mitään yhteyttä. Se meni aivan omia matkojaan. Ei oppinut mitään, mitä koetin opettaa, mutta kyllä kaikkea muuta. Se oppi juoksemaan täysiä Titon kylkeen. Se oppi juoksemaan täysiä eteensä katsomatta - seuraten taivaalla lentävää lintua. Se oppi tuhoamaan pyyhkeet, pedit ja patjat atomeiksi. Se oppi olemaan varma, että tiettyjen mutkien takana on hirviöitä. Se oppi, että kuolema odottaa missä vain. Se oppi varastamaan Titolta luut ja ruoat. Ja voi hyvän tähden, niin rutkasti muutakin. Mutta koska nämä eivät olleet "ihan ok", käytiin taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Pitkä ja kivinen tie johti vähitellen oikeaan suuntaan ja nyt se repii enää ne pyyhkeet ja pedit palasiksi.

Mutta katsotaan kolikon toisellekin puolelle. Sille puolelle, jossa Totti loistaa kirkkaimpana. Koska Totissa on sellainen puoli, mikä kiehtoo ja koukuttaa. Totti ei anna periksi. Ei sitten ikinä. Se yrittää niin kovasti, vaikka pelottaisi. Koska niin monta pelkoa on todettu turhiksi ja niistä on voimistuttu. Totti osaa jo yleistää ja tietää - pelon takana on aina suurempi ja mahtavampi Totti.

Totti tekee täysiä. Se juoksee täysiä, se pujottelee täysiä, se leikkii täysiä ja puree leluihin täysiä. Se elää täysiä. Se kaataa ihmisiä, tuoleja ja puita mennessään. Sen hulluus peittää naarmut, vekit ja haavat. Hulluus vie yli esteiden, jotka ovat liian korkeita.

Hulluus vie myös pientä Tottia ja se muistuttaa erittäin, erittäin paljon omistajaansa. Tekee ja saattaa miettiä myöhemmin. Totti ajattelee, että on helpompi saada anteeksi kuin saada lupa. Joten kannattaa aina kokeilla ensin ja katsoa, minkälainen lopputulos on. Sen jälkeen mietitään, mitä tuli tehtyä ja oliko justiinsa se paras idea.

Totti opetti, että tärkeintä ei ole liikkumattomat tassut kauko-ohjauksessa. Tärkeämpää on voida hyvin myös kodin ulkopuolella. Totti opetti, että taloa on turha suunnitella tuntemattoman kiviljalan päälle. Ensin piti oppia tuntemaan koira ja vasta sen jälkeen miettiä tulevaa. Ei auttanut etukäteen suunnitteleminen. Koska ne haihtuivat parissa päivässä. Totti sai Titosta persoonan esiin, koska omistaja ei voinut enää keskittyä vanhemman koiran jokaisen liikkeen tarkkailemiseen. Totti opetti rentoutta ja hauskanpitoa. Se opetti minut saamaan yhteisistä hetkistä enemmän irti. Aloin nähdä enemmän onnistumisia ja vähemmän projekteja, ongelmia ja virheitä.

Mutkien, U-käännösten ja tiesulkujen kautta on tultu tähän päivään. Päivään, jolloin lainaan viisaampia:

Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin.
Eteen ja Ylös - Elastinen

Syntymäpäivää on vietetty muutaman tunnin ulkoilulla, tottistelulla, pujottelutreenillä ja uimisella. Keksin myös opettaa aivan järjettömän asian pojille, mutta kuvatessani Tough Viking -tehtävää, kuvasinkin vahingossa vain sinitaivasta. Ohops! Koetan saada Kepon kuvaamaan parempaa materiaalia.

Nyt pojat nukkuvat viileällä parvekkeella ja vesihauteessa on sulamassa Taikamuonan Rotukarskia. Pojat ovat aina synttäreillä syöneet hyvin. On ollut paistia, fileitä ja tänään ihmislaatuista kunnon lihaa. Karskissa sidekudosta on alle 5 % eikä lihan joukosta tarvitse katsella nahkoja ja suolia, pojat kiittävät. Tykkään syöttää karkeammaksi jätettyä lihaa, koska tuntuu hassulta, jos koirat nuolevat lihaa kupista. Tai siis, onhan niillä hampaatkin!

Yhteistyössä Taikamuona

Koska aina ei muista ottaa sulamaan...

Koska meidän taloudessa eläinkunnan tuotteet ovat jääneet erikseen tilattavia kananmunia lukuun ottamatta nollille, kestää oma pää paremmin rotukarjasta valmistettua lihaakin. Maisemointihommia lumettomina aikoina ja talvet väljissä pihatoissa. Lehmut kiittää!

Tässä vielä syntymäpäivän tunnelmia. Jahka pari videota on ladattu, lisään nekin!