Saanko luvan?

Sain monen vuoden takaiseen tekstiin ihanan kommentin, joka sisälsi myös kysymyksen:

Muistan lukeneeni luvan antamisesta koiralle moikata leikkikavereita, ja haluaisinkin kysyä muutamaa asiaa jos ehdit vastata. Eli, haluan opettaa koiralleni, että se saa moikata ihmisiä ja koiria luvan jälkeen. Kysymys 1: kelpaako sama vihjesana molempiin tilanteisiin mielestäsi? 2: Alanko systemaattisesti heti kouluttamaan tähän? pentu saapuu maanantaina ja se on 8vk. Lähinnä mietin sitä, että tulen tutustuttamaan sen moneen pentukaveriin jo heti alussa, että pitäisikö tämä luvan kouluttaminen jotenkin huomioida heti, vai opettaa esim. katsekontakti ensin/samalla. Toimiiko tässä sama taktiikka kuin ruokaluvan antamisessa? Sen olen kouluttanut niin, että ensin pitänyt kiinni pennusta enkä päästänyt kupille ja päästin syömään kun lopetti kiemurtelun ja rauhouttui edes sekunniksi, pikku hiljaa pidensin aikaa ja katsekontakti tuli mukaan myös, vihjesana ole hyvä alusta asti.

Ensinnäkin, kiitos Anonyymille kommentista ja onneksi olkoon pentusesta!

Ja sitten aiheeseen eli muiden koirien ja ihmisten tapaaminen/moikkaaminen. Viiden vuoden aikana ajatukset ovat muuttuneet rajusti enkä enää missään nimessä ajattelisi, että lupa on hyvä juttu koiralle kuin koiralle. Totti opetti tämän(kin) seikan.

Titon kanssa aloin opettaa luvalla tervehtimistä ja leikkimään menemistä sen vuoksi, että se oli niin järjettömällä draivilla menossa muutenkin. Halusin siis saada sen hallintaan ja opettaa, että pääsee toivomaansa vasta luvan kanssa. Ihmisten ja koirien tapaamiseen oli eri vihjeet. Tämä tuntui olevan Titolle selkeää. Tiesi ainakin, mihin energiansa kohdistaa...

Tito oli jo ihan pienenä niin härdelliä, että ensimmäiset kerrat se pääsi leikkimään ja moikkailemaan ihan vain istumalla hetken paikoillaan. Siitä pidensin aikaa ja aloin vaatia lyhyttä katsekontaktia. Katsekontaktia pidensin tietysti myös ja jossain vaiheessa piti mennä esim. maahan tai muuta ennen luvan saamista. Olihan tulossa mitä parhain palkinto!

Tällä sain Titon myös aika hyvin hanskaan sen ollessa vapaana. Vastaehdollistamisen ja luvan opettamisen yhdistäminen saivat aikaan Titoliinin, joka ei ihan tuosta noin vain lähde muiden luokse. Haluaa kyllä kovasti, mutta pystyy hillitsemään. Tosin Kepon kautta tässä lipsuttiin, koska vajaa vuosi sitten hän tuli aina jossain vaiheessa meidän kanssa ulos ja annoin poikien juosta hänen luokseen. Tästä on tullut sakkoja selvästi ja Titolla on kyllä hankaluuksia nykyään. Kun tahtoisi mennä kaikkien luokse. Perkele.

Mutta tekikö luvan opettaminen Titosta niin hysteerisen moikkaajan? Tuliko moikkaamisesta paljon isompi juttu kuin se onkaan juuri lupien vuoks? Unohtuiko omistajalta opettaa, miten se tervehtiminen sitten tehdään käytännössä? Kyllä vain. En tullut ajatelleeksi, että pitäähän se myös opettaa morjestamaan järkevästi. Sekä ihmisiä että koiria. Nyt luvan saatuaan, Tito on aikamoinen pyörremyrsky. Sen vuoksi esimerkiksi lapsien ja pelkäävien ihmisten kohdalla Tito saa maata ihan vain maassa ja kohteet voivat tulla omia aikojaan Titon luokse. Sen sijaan, että Tito käy vähän moikkaamassa.

Mutta sitten tuli Totti. Ja luvat heitettiin heti romukoppaan. Totti ei halunnut lähestyä ihmisiä - eikä kovin paljon muutakaan - joten se sai mennä aina halutessaan ihmisten luo. Koirien kanssa Totti ei ole leikkinyt samalla tavalla kuin Tito. On kyllä leikkinyt, mutta aika vakkareita leikkikavereita ovat olleet.

Mutta Totti sai tosiaan mennä. Se sai vetää hihnassa muiden luokse. Sai kiivetä syleihin ja heittäytyä giganttisella massallaan muiden kylkeen. Yhtään en halunnut puuttua tilanteisiin, joissa se halusi itse mennä ja oli kiinnostunut muista. Poikkeuksia olivat lenkkien ohitukset. Ei toki ollut tarkoitus, että Totti viilettää hihnan päässä pitkin maita ja mantuja ja minä onnellisena perässä, kun on niin utelias. Ehei, ohitukset olivat tietysti ohituksia ja tarkoitus oli mennä ohi ilman isoja ohjelmanumeroita.

Toisin sanoen sanoisin tällä hetkellä ohjeeksi - koiran mukaan. Yhtä kiva neuvo kuin paistoksen pitäminen uunissa sopivan aikaa ja mausteita maun mukaan. Että mitenkä paljon?

Utelialle ja vilkkaalle koiralle opettaisin nyt ensimmäisenä rauhallisen lähestymisen ja kenties sen jälkeen lisäisin luvan. Näin koira tietäisi, miten lupasanan jälkeen toimia. Ettei tervehtimisvihje tarkoita samaa kuin pyörremyrsky. Mietteliäämmän koiran kanssa pyrkisin luomaan paljon tilanteita, joissa ei olisi painetta tervehtimisille ja lähestymiselle. Antaisin koiralle oman ajan mennä haistelemaan ja tervehtimään. Lupaa miettisin vasta, kun olisi jo suht' selvää, että koiran mielestä muiden lähestymisen on oikeastaan aika kivaa. Totti ei vieläkään villiinny kenenkään tapaamisesta(paitsi Jonnan) eli se ei ole eikä tule varmasti koskaan olemaankaan sille samanlainen partyparty kuin Titolle.

Vaikka Totin kanssa onkin ollut jonkun verran tekemistä, otan sen nykyisen tavan toimia mieluummin kuin Titon, jolle onnistuin hupsista vain vahingossa opettamaan ihmisistä sekoamisen ihan käskystä. Great! Tästä syystä moni myös tykkää Totista enemmän. Koska Totti valuu ihmisten syliin ja painaa päänsä rintaa vasten. Se haluaa vain olla ja halata. Tito on all over the place. Mutta se on Tito ja se on Titon tavaramerkki. Mitä sitä muuttamaan.

Ja osaa Titokin olla ihan vain halittavana. Ja Totti osaa pistää hulinaksi.