Hunningolla

Loma jatkuu edelleen ja sama sekopäinen meininki. Huomenna vuorossa laskuvarjohyppy, mikä on sopivan vaatimatonta, koska tänään kroppaa on rääkätty aivan loppuun. Tito ja Totti ovat nekin saaneet kuntokuuria. Totin hyppytekniikkaa on treenattu ja alkaa olla aikamoinen.Hyvän tähden, miten tuossa nulikassa on voimaa. Sekin hyppii jo kevyesti korkeiden asioiden päälle ja jos sen laittaa valjaisiin tai tekee kuminauhalähtöjä pannalla, en meinaa pysyä pystyssä. Sen fokus eteen on aivan järjetön - oli kyse aksasta, tokosta, esineistä, uimisesta tai vetojutuista. Se vain painaa menemään ilman minkäänlaista epäröintiä. Rakastan tuota tarmoa niin paljon, että syrän sulaa.

Tito on harjoitellut tokohommeleita ja vähän aksaa. Luoksetuloakin (epä-toko) ollaan pitkästä aikaa ihan siis treenattu. Ei sillä, etteikö toimisi, mutta vähän on kunnon palkitseminen jäänyt. Huuups... Noh, työ kantoi hedelmää ja sain Titon yksi kaunis ilta pupun perästä pois. Kyl, kyl, ensimmäistä kertaa elämässä tuo samperin apina, jätti kymmenen metriä kuonon edessä pinkovan pupun, kääntyi ja tuli luokse. Tuskin tulee toistumaan, ja Titoakin varmasti kaduttaa tämä erehdys nimeltä totteleminen. Pupuja on muutenkin etsitty ja pari iltaa sitten oli taas Herra Rusakko meidän pihalla. Tito sen näki ja painui vaikean näköisenä makaamaan. Se tiesi, että jos yrittää pupujahtia, kajahtaa suloisen kaunis PERKELE! aina Imatralle asti. Kehut Titolle perkeleen sijaan ja vapautus. Eikä se lähde. Eikä se ole kierroksilla. Vaikea tätä on itsekään uskoa ja ylihuomenna itken, miten se on lähtenyt pupun perään ja olen vetänyt ranteita auki metallikapulalla. Nyt näyttää kuitenkin loistavalta!

Tässäpä vielä klippi poikien raivaushommista. Käytiin eilen saaressa linkoamassa hunajaa ja pojat saivat olla päivän hunningolla. Ja nehän olivat...