Käytiinpä lauantaina taas kukkumassa hallilla. Parastahan nuo ilta(yö)vuorot ovat. Ei tarvitse miettiä, että kohta tulevat seuraavat ja nyt nopeasti esteitä paikoilleen jne. Ihan rauhassa voi miettiä, suunnitella, hyödyntää treenikavereita apuna ja käydä välillä vähän lenkilläkin.
Tito ja Totti vuorottelivat treeneissä ja Totti oli ensin. Se oli vasta toista kertaa hallilla ja näki siivekkeitäkin toista kertaa. Sama meno kuitenkin jatkui kuin edellisellä kerralla - se tietää jo. Se on aivan ultimaattisen taitava. Se tekee jo nyt niin hienosti, että Titoa voi alkaa kohta ärsyttää. Se kiertää siivekkeitä, minkä kerkiää, vaikka seisoisin paikoillani. Välillä vilkaisee, että joko palkkaa tulisi. Jos ei kuulu, se jatkaa siivekkeiden kiertämistä. Kotona tehtiin joskus muutaman kerran yhdellä siivekkeellä sen kiertämistä, joten sanoisin, että ihan kiitettävästi soveltaa. Ulkona ollaan toki kierretty puita ja tolppia. Mutta siitäkin huolimatta tuo tekee aivan mielettömän hienosti kaikkeen nähden. Putkesta tykkää, mutta pari kertaa teki suulla äkkijarrutuksen, jos silmäkulmastaan näki, että lähdin jo seuraavalle esteelle. Myönnän kyllä ahnehtineeni aika paljon, joten pysytään nyt hyvän tähden niissä pentujen jutuissa!
Titoa pyörittelin muutamilla aidoilla ja putkella. Olen ennenkin sanonut, mutta se tuntuu niin hyvältä kädessä! Se lukee niin pienestä ja liikkuu hyvin. Tehtiin saksalaisia, poispäinkääntöjä, vastakäännöksiä, sokkareita ja muuta. Kun en ole näistäkään termeistä varma, ei kannaa jatkaa listaa. Joissain ponnisti aivan urpona liian kaukaa, mutta korjasi nopsaan uudella toistolla. Pitäisi (jälleen kerran) tsempata niiden kontaktien kanssa, jotta päästäisiin tekemään oikeita ratoja. Eihän kohta 4-vuotias voi tehdä vain aitoja ja putkia. C'mon, Nova!
Totti teki kiertojuttujen lisäksi putkien ja siivekkeiden yhdistelmiä. Se tekee ja niin tosissaan. Aaaaah! Pari kertaa pitää aina keksiä jotain ihan omaa eli putkeen lähetettäessä voi aivan hyvin juosta hurjaa vauhtia - koko putken ympäri. Ja voittajafiilis sillä on koko ajan. Leikkiminen tehtiin suurilta osin kahdella vetolelulla. Syy tähän voisi olla oman tekstin arvoinen. Ei nimittäin ole mikään noutaja tuo horrorcollie... Nyt ollaan kuitenkin niin reippaasti voiton puolella, että on aikas suloista, miten raivokkaasti se toisinaan yrittää lelua tarjota.
Autossa meni matkat hyvin. Pojat saivat vähän suihketta suuhunsa ennen menomatkaa eikä Totti sen kummemmin kuolannut. Autoonkin tulee jo sujuvasti. Tätä on työstetty vanhempien autolla niin paljon, että alkaa näyttää jo paljon paremmalta kuin alussa. Takaisin tullessa maistui uni. Titokin vaipui kerälle takapenkille. Kyllä tämä tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti