Painonvartijat

Aavistuksen kiireistä aikaa eletään ja seuraavat kolme päivää pusketaan pienellä raivolla läpi. Tämähän tarkoittaa sitä, että poikien hoito on aivan retuperällä, mutta onneksi kumpikaan ei ole moksis siitä, että ei tehdä oikein mitään kummallista. Tosin meidän elämä taitaa aina olla kummallista...

Totti kasvaa kasvamistaan - ainakin mahan seudulta. Eläinlääkäri meinasi tukehtua nauruunsa, kun voivottelin Totin paino-ongelmia. Ei se mikään tankki ole tietenkään, mutta on se tainnut vähän kerätä rasvavarastoja talvea varten. Nyt paino on kuitenkin tasaantunut ja kilon sijaan lisäystä tulee vain puolisen kiloa viikossa. Toiset menevät pentukouluun ja Totti ilmoittautuu Painonvartijoihin juuri ennen joulua. Ettei sitten jouluna karkaa käsistä! Odotan mielenkiinnolla, minkälaisia lupauksia ipana tekee vuoden vaihtuessa. "Rantakuntoon 2014" - ehkä.

Tito oli mukana eläinlääkärillä ja painoa on tasan 22 kg. Se oli mukana siis rapsutusten takia. Pojat ryntäsivät eläinlääkärin syliin melkein kaataen naisen. Molemmat pojat aivan solmussa, kun joku ihana ihminen oli siinä vain niitä varten. Totin keuhkojen kuunteleminen oli aikamoinen sirkus, koska Totin mielestä piti vielä ottaa pari kierrosta sitä tutustumista. Ei vielä voinut olla paikoillaan. Muut jutut katsottiin niin kuin ensimmäiselläkin kerralla eli Totin maatessa selällään sylissäni. Se retkottaa siinä niin kätevästi, että eläinlääkäri voi käydä koko otuksen läpi helposti. Sitten namitarjoilu molemmille ja ulos. Eläinlääkäri oli tässä vaiheessa jo uupunut. Toinen tokaisi siihen: "Hei, ne on bordercollieita." Me ymmärsimme heti toisiamme.

Talvi käväisi kertomassa, että on tulossa. Odotan jo kovasti lumien tuloa, jotta päästään kelkkailemaan. Kokeilen myös jäiden tultua lautailemista Titon vetämänä. Täytynee ottaa ea-laukku mukaan. Odotan myös hurjasti sitä, että saan nuo molemmat kelkan eteen. Oh, sitten mennään lujaa! Täytyy kuitenkin malttaa odottaa vuosi. Tänä talvena Titolla on opetuslapsia jo muutenkin jonoksi asti, mikä tulee olemaan mielenkiintoista. Jonnan koirat pääsevät varmasti kaikki vuorollaan Titon kaveriksi. Ehkä jotain yhdistelmiäkin voidaan tehdä. Uskoisin, että Bea ja Kaako juoksevat Titon kanssa hyvin. Birren voi laittaa loppulenkiksi mukaan, kun ei enää uhmata nopeusrajoituksia. Bealle opetetaan, että valjaiden kanssa juokseminen on huippua. Kaakolle opetetaan, että vedon aikana ajatus on kaukana edessä - ei vieruskaverin kaulakarvoissa... Birrelle kerrotaan, että sen ei tarvitse olla niin kuin nuoriso ja se hyväksytään touhuihin mukaan juuri sellaisena kuin on.

Ehkä ensi viikolla (yeah right) saan enemmänkin ajatuksia kirjoitettua, mutta siihen asti: Hauskaa Messari-viikonloppua kaikille! (Ja jos ette mene sinne, hauskaa viikonloppua kuitenkin...)

Tito on oppinut ilvistämään!