Viimeisimmät tekstini ovat olleet tunteiden purkamista. Ne ovat olleet sisintäni nakertavien ajatusten jakamista. Tämä on ollut minulle yksi tapa käsitellä Ramin menetystä. Kiitos lukijoilleni, jotka ovat jakaneet kokemuksen kanssani.
Titon kanssa on ehtinyt näiden parin viikon sisällä tapahtua paljon. Olemme käyneet useamman kerran jo crossaamassa, vierailleet Messukeskuksessa Voittajassa, innostuneet pitkästä aikaa tokosta ja opetelleet jälleen viilaamaan pilkkua. Lisäksi työkaveri kävi kokeilemassa Titon ohjaamista ja leikittämistä. Lupasinpa myös Titolle, että se pääsee ensi vuonna tuomareiden silmienkin alle...
Näistä kaikista voisin kirjoittaa vaikkapa romaanin. Kun viimeisimmät kirjoitukset ovat olleet muistokirjoituksia, on vaikea siirtyä pohtimaan treenien kulkemista. Se tuntuu jotenkin väärältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti