Valmistelua ja kovasti toivottu paketti

Reissu lähenee. Ensi viikolla mennään. Eli huomaan eläväni erinäisten tavarakasojen keskellä tällä hetkellä. On rinkkaa, retkikeitintä, ehkä mukaan tulevia asioita, listoja, huriseva kuivuri (kuivatan osan ruoista itse) ja kaikkea sälää.

Tänään hain postista koirille lähetetyn laatikon. Paketti tuli Kuopiosta, koska Hurtta lähtee meidän mukaan patikoinnille. Aivan huikea juttu! Huomenna sovitellaan muun muassa uutta reppua pojille ja toivotaan, että se on passeli. Pääsee Tottikin totuttelemaan hökötykseen selässään. Ei ehkä olisi reilua heittää reppua selkään ensimmäistä kertaa lähtöaamuna ja täyteen pakattuna.

Ruokapuoli on koirien osalta aika simppeli. Nappuloilla mennään ja ehkä kuivalihalla. Jälkimmäisestä en ole ihan varma vielä. Sitä ei tällä hetkellä löydy kaapeista. Vähän tuntuu tietysti pöntöltä, että olen kevään aikana syöttänyt useamman kilon Ziwi Peakia koirille ihan vain lisänä. Miksi, oi miksi en sitä ole yhtään säästänyt vaikka tämmöistä reissua varten...

Lihaa en lähde kuivattamaan, vaikka kuivurin omistankin. Vaikka koirat syövätkin lihaa, minä en halua missään nimessä kuivuvan lihan hajua kotiin pyörimään.

Koirien laatikko pakastimessa

Reitti ei ole vieläkään ihan kirkas, mutta jo lähes päätetty. Käsivarteen mennään ja puikataan Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Koska olen jalkaisin liikkeellä, pyrin nousemaan ylös autoteiltä mahdollisimman nopeasti. Tarkoitus ei ole kuitenkaan päätyä eksyksiin erämaahan. Minulla ei ole hinkua löytää "koskematonta luontoa". Haluan maisemia, järviä, korkeuseroja ja kauniita telttapaikkoja. Voin ihan hyvillä mielin kohdata muita ihmisiä päivän aikana, mutta iltaisin toivon voivani rauhoittua oman pienen leirini kanssa muista eristyksiin.