keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Testailua ja passeja

Tänään on ollut ohjelmassa muun muassa lemmikkieläinpassien hankkiminen pojille. Käytiin Sopulitien eläinlääkärissä hakemassa ne. Kun sain passit käteen, tuli hassu tunne. Tunne siitä, että ihan kohta mennään! Jännittävää. Paljon pitää kuitenkin vielä suunnitella, tehdä, hankkia ja pohtia.

Pojat kävivät samalla puntarilla. Totti vatsa sisään vedettynä 25 kg ja Tito sievästi 23 kg. Pikkuisia ovat!

Käytiin myös Itiksessä testailemassa varusteita. Siitä onkin aikaa, kun pojat ovat olleet kauppakeskuksessa. Ja rullaportaissa. En sen kummemmin ajatellut asiaa. Menin vain ja pojat tulivat perässä. Niin pitkä on edellisestä kerrasta, että unohdin kokonaan käyttäneeni aikaisemmin hissiä. Noh, meni jo.

Kauppakeskuksessa sai pitää naaman aika määrätietoisen vakavana, jotta ihan jokainen vastaantulija ei olisi tullut koiria rapsuttamaan. Niillekin hetkille on aikansa ja paikkansa. Mutta ei hälyisässä ostoskeskuksessa. Esimerkiksi bussia odotella voin ihan hyvin antaa Titon ja Totin mennä viereen tulleen ihmisen luo rapsutettavaksi. Tilanne on rauhallinen ja hallinnassa. Jos olen jossain puistossa koirien kanssa ja näen kaukana lapsuksia ihastelemassa Titoa ja Tottia, huikkaan heille usein, että saa tulla rapsuttamaan. Siinä kuluu tovi jos toinenkin, kun vastailen lasten kysymyksiin ja he hellivät poikia. Mutta ei, ei ostoskeskuksessa...

Käytiin sovittamassa tossuja, pantoja ja katsottiin varmuuden vuoksi pari talutintakin muistiin. Tänään huomasin, että toinen meidän taluttimista alkaa mennä rikki kahvan kohdalta. Eli se täytyy lyhentää. Mutta silloin pitää toinenkin lyhentää. Koska en vaan voi kulkea kahden eri mittaisen taluttimen kanssa. Ei onnistu. Halvaannun jo ajatuksestakin.

Haluan reissuun mahdollisimman vähän tavaraa eli vain oleelliset. Voisi sinänsä pitää ihan luonnollisena ajatuksena, mutta siinä vaiheessa, kun alan miettiä vaatteita, olen lirissä. "Lämpimät sukat tietysti. Ja pitkät sukat. Ja lyhyet sukat. Ja ohuet sukat. Ja kumisaappaat. Ja kevyet pitävät kengät. Ja sandaalit. Ja puukengät." No ei sentään. Ruokapuoli painaa kuitenkin aina paljon, joten en haluaisi hirveästi ylimääräistä kannettavaa esimerkiksi teltan, makuupussin, patjan ja muun sellaisen kanssa. Joten niitä mietin tällä hetkellä tarkastikin. Jos jokaisen suhteen katsoo vähän sormien välistä, tulee kannettavia kiloja nopeasti muutama ihan ylimääräinen. Ja sellaiset tuntuvat, kun noustaan ja laskeudutaan vaihtelevassa maastossa.


Not busy – just productive!

Lomaa on mennyt vasta neljä päivää ja työt ovat jo hämärä muisto. On ollut isän yllätyssynttäriä laskuvarjohypyn merkeissä (äitikin hyppäsi!), entisen työtoverin kanssa vierailua heppatalleilla, tolkuttoman metsämansikkamäärän keräämistä, treenaamista, tutun koiran puolesta huolestumista Viikin eläinlääketieteellisessä, agilitytreeniä, mökkipihan siivoamista, patikoinnin suunnittelua, kirjoittamista, koulujuttujen suunnittelua ja onhan näitä.

Paimenlauma
Tänään tehtiin patikoinnin suhteen aivan fantastinen harppaus eteenpäin, siitä myöhemmin lisää. Olen alkanut kallistua vahvasti Jäämeren puolelle eli näyttäisi siltä, että sinne ollaan suuntaamassa. 

Huomenna menen sovittamaan Totille reppua ja varmistan, että Titon reppu on edelleen sopiva. Vähitellen alkavat valmistelut käydä toteen!

Ennen reissua täytyy kuitenkin treenata Titon kanssa vähän temppuja, koska sitä pyydettiin Porvooseen kesätorille esiintymään. Sanoin #JOO eli sinne mennään. 

Aamulla myös huomasin, että minut oli lisätty johonkin agilitykisaajien keskusteluryhmään. Nauroin katketakseni ja kirjoitin, että en taida kuulua kyseiseen ryhmään kutienkaan. Olin ilmeisesti väärässä, koska minulle ilmoitettiin, että kisat olisi noin kuukauden kuluttua. Vastasin, että Tito ei osaa kaikkia esteitä, takana on taas luvaton tauko eikä meillä ole lisenssiäkään. Kuulemma mikään näistä ei riittänyt syyksi olla osallistumatta. Joten kokeillaan nyt sitten! Paineita en ole osannut ottaa vielä, mutta kyllä me Titon kanssa käytiin kentällä tänään pyörähtämässä. Puomia tehtiin matalana, koska aaaagrh ja keppejä useista eri kulmista ja häiriöillä.

Nyt tein ensimmäistä kertaa niin, että tungin putken suun ihan keppien alkuun kiinni. Oikein siihen tyrkylle. Mutta Tito ei mennyt lankaan. Hieno, poika! Puomia tehtiin matalana siis sen vuoksi, että hiiidas on kerta kaikkiaan. Mutta kyllä se sieltä alkoi tulla. Kun putkesta sai mennä puomille ja sen jälkeen uuteen putkeen. Vaikka Tito ei olekaan koskaan ollut mikään putkihullu. Se menee putkeen samalla innolla kuin renkaalle tai kepeille. Ei se sinkoa putkeen laput silmillä kaiken muun unohtaen. Luojan kiitos. Koska on minulla toinenkin koira. Ja Totti sinkoaa minne vain laput silmillä. 

Tänään Totti ei tullut mukaan, koska sillä on vesihäntä. Tietysti. Koska Totti. Joten se ottaa muutaman päivän lepoa ja lämpöä. Itku pitkistä uinneista!

Totilla on vesihäntä



Titolla on tilanne päällä...

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Patikoinnin suunnittelua – lomalla viimeinkin!

Eilen oli viimeinen työpäivä ennen lomaa. Lomalle olen suunnitellut aivan maailman siisteimpiä juttuja, mutta myös ihan tavallisia päiviä. Koirien suhteen suunnittelen nyt aktiivisesti tulevaa patikointia. Reittivalinta on vielä kesken, koska hyviä vaihtoehtoja on niin paljon. Kaikkia varusteitakaan ei ole vielä hankittu ja osaa varten käydään ensi viikolla sovittelemassa kokoja. Muun muassa Totti pääsee koekaniiniksi, koska se on saamassa ikioman repun. Minun Tottinen. Niin iso poika, mutta kuitenkin pieni lapsunen vasta.

Koiran kanssa retkeilyyn otetaan ilomielin vinkkejä vastaan. Ihan kaikkeen liittyen, vaikka minulla tietoa ja taitoa jonkin verran entuudestaan onkin.

Reitissäkin saa auttaa! Lofootit kiinnostavat, mutta niin kiinnostaa oikeasti kaikki mahdollinen rannikko pohjoisessa. Etsin reitiltäni maisemia, korkeuseroja ja vesielementtejä eli kuohuvia jokia tai merta. Let me know, jos tiedät jonkin hyvän reitin, jonka voisi taittaa noin viikossa!

Loma alkaa kuitenkin parin päivän visiitillä vanhempien luokse Porvooseen. Mansikoita, heppoja ja uimista. Kyllä, kiitos!

A post shared by Nova (@novatitova) on

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Niin makaa kuin petaa – tai jotain

Olen ennenkin hehkuttanut Koiraurheilu-liikettä ja let's do it again! Ilmoittivat Facebookissa, että nyt olisi makuualustaa pediksi, häkkeihin, takapakseihin autoihin, koppeihin ja noh... ihan mihin vain! Eipä muuta kuin ostamaan. Kepon laitoin asialle ja siellä se sitten oli liikkeessä puhelin kädessä ja yritti kanssani puhelimessa kommunikoida alustojen paksuudesta. Kepo on sellainen "tää vaikuttaa laadukkaalta"-tyyppinen ihminen ja maksaa identtisestä tuotteesta hunajaa ja mansikoita ihan vain tämän laatu-fiiliksen vuoksi. Näin kävin nytkin, vaikkei onneksi niin kalliiksi tullut kuin joskus on tullut. Alustoja oli useita ja tarjouksessa eli siinä Facebookissa mainitussa ilmoituksessa olevat alustat olivat mitoiltaan 1 m x 1 m. Niitä löytyi vielä kolmea eri paksuutta. Kaikki erittäin sopivaan hintaan 11 €/kpl. Mutta Kepo näki jossain muita alustoja, jotka olivat vähän kalliimpia. Ja kuulemma "viimeistellympiä ja laadukkaamman tuntuisia". Ja kotiin tulikin sitten molempia. 1 sellainen "laadukas" ja kolme niitä tarjousalustoja. Ja voin kertoa, että alustojen eron huomaamiseksi tarvitsee suurennuslasin...

Anyway! 

Se laatuyksilö sujahti heti meidän pienempään häkkiin pohjaksi. Ah, tätä on odotettu. Että on alusta, joka eristää, pysyy paikallaan, ei mene ruttuun ja joka pysyy mukana häkin "sisällä", vaikka sen pistää kasaan. Eli alustaa ei tarvitse ottaa häkistä pois, vaikka sen laittaa linttaan ja esim. kellarikomeroon.

Kaksi alustaa heitin parvekkeelle. Mieluummin näen koirat alustojen kuin kovan betonin päällä nukkumassa. Toki nyt kesällä viileä betoni on koirien mielestä kivakin. Tarkoitus on tehdä lavoista jossain vaiheessa matala taso, jonka päälle nuo alustat tulevat. Vähän paremmat maisemat ja mahdollisesti parvekkeelle valuva vesi poistuu sitten kastelematta alustoja.

Viimeinen alusta menee toiseen häkkiin, joka on ensimmäistä isompi ja vanhempien luona Porvoossa. 

Summataan vielä, että Koiraurheilu saa alkavalla viikolla alustoja lisää ja niitä myydään edelleen tuohon sopuisaan hintaan 11 €/kpl. Alustat saa helposti leikattua sopiviksi, joten käykäähän hakemassa, jos on tarvetta!



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Liejuleikkejä

Kesäillat ovat siinä(kin) mielessä ihania, että voi ottaa koirat mukaan ja kipaista mökille tekemään puutarhahommia ja saunomaan. Koirilla oli pari lelua, joita heittelivät omaksi ilokseen. Koirien kannalta kaikki on aina jees, kun lelu on Totilla. Totti on tyytyväinen ja Tito yrittää saada sen huijaamalla Tottia puolihuomaamattomasti. Totti menettää lelunsa yleensä mennessään juomaan. Muuten osaa aika hyvin pitää omastaan huolta.

Mutta jos lelu on Titolla, sirkus alkaa. Totti pahoittaa mielensä ja masentuu. Se ei osaa toimia enää ollenkaan. Istuu metrin päässä Titosta ja katsoo sitä surkeana. Se voi siis tunnin tai kaksikin vain istua siinä masentuneena. Tito puolestaan nauttii ja iloitsee lelustaan aivan sydämensä kyllyydestä. Heittelee lelua ilmaan ja ottaa koppia. Totti on masentunut.

Tito tuo lelua myös minun luokseni ja usein olen kuin en huomaisikaan. Eilen leikkasin pari tuntia pensasaitoja ja Tito tuli lukuisat kerrat tunkemaan leluaan jalkoihini. Heikkona ihmisenä sitten jossain vaiheessa otin lelun käteen ja viskasin menemään. Se lensikin meidän pihalta pois, pensasaidan yli, sen takana olevan ojan yli ja ojan toiselle puolelle metsään. Noh, mikäs siinä. Ovatpahan koirat hetken poissa. Olivathan ne, mutta takaisin tuli kaksi ryvettynyttä, haisevaa, liejuista hirviötä. Herranen aika, ne haisivat! Ja haisevat oikeasti edelleen...

Koirat nukkuivatkin sitten parvekkeella ja aamulla siellä oli kaksi iloista koiraa ja dyyneittäin hiekkaa. Harjasin ne myös aamulenkillä, jotta sain lisää kuraa irti. Ja seuraavaksi teen saman uudestaan. Ja imuroin parvekkeen. Ja kylpyhuoneen.

Jo lähes puhtaita!