sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Yhden päivän saikku

Totti oli torstaina leikkauksessa. Hammas poistettiin ja jäljelle jäi verta ja muita nesteitä valuva ammottava aukko. Iltalenkki tehtiin niin, että Totti oli flexissä ja Tito vapaana. Totti hoiperteli ja pissaili neljällä jalalla seisten. Ai niin, sehän tekee sitä muutenkin. Ei siis mitään erityistä siinä. Joskus ei jaksa vaivautua venyttelemään takakoipea.

Koitti perjantai. Makuuhuoneesta tultuani ymmärsin heti, että Totin saikku on nyt ohi. Sen silmät säihkyivät, sen korvat olivat niin pystyssä kuin propellit vain pystyyn saa ja ryhti oli topakka. Se pyysi Titoa leikkimään ja etsi jostain ison puruluun. Molemmat ilot jouduin kieltämään. Ei leikkiä eikä ainakaan sitä puruluuta.

Ulkona Totti oli valmis syöksymään kiinni jokaiseen keppiin. Kaikkiin maassa makaaviin pieniin ja isoihin, mutta myös ihan juurillaan seisoviin ja Totin suuhun mahtuviin puun alkuihin. Totti on siis erittäin lahjakas puiden...hmm...harventaja. Se tekee säntillistä työtä eikä luovuta helposti. Totti voi puolen tunnin ajan tehdä töitä saadakseen puun joko poikki tai juurineen irti.

Taas pilasin nämä ilot ja totesin, että ei niitä keppejä voi nyt kantaa, repiä ja silputa, koska hampaan poistamisesta oli alle vuorokausi. Samaa keskustelua on nyt sitten käyty eilen ja tänään sunnuntainakin. Ruoka on ollut turvotettua ja pehmeetä, mutta eilen meni kyllä nappuloita ihan kovanakin, kun temppuiltiin. Eihän se edes pureskele niitä nappuloita, joten ei kai ne nyt sen kummemmin vahingoita suuta...

Pojat ja eilen pesty ikkuna. Minkäs teet. Maailma on lasin toisella puolella.

3 kommenttia:

  1. Aina naurunsekaisella kauhulla "kuuntelen", kun aktiivistouhukkaita koiria täytyy hillitä. Niin toivon, etten itse joudu koskaan siihen tilanteeseen. Voin vain kuvitella, kuinka rasittavan raskasta voi olla pidellä koiraa tekemästä sen mielijuttuja.
    Hienoa kuitenkin, että energia on palannut nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totti osaa kyllä olla hurjan hyvin. Se on nyt vaan nukkunut ja pari kertaa päivässä pyytää Titoa leikkimään. Mutta ei Tito leiki. Koska Tito kattoo mua, että: "Eihän toi saa vielä riehua, eihän?" :D

      Ulkona Totti tietysti haluaa niitä keppejä. Ja puita. Kas kun ei autoja ja taloja siirtele...

      Ei näitä tilanteita kannata pelätä. Ne opettavat koirasta ja ne opettavat koiralle. Tekee hyvää olla välillä vähemmällä liikunnalla ja vain olla. Sitä meillä on muutenkin arjessa. Aina ei ehditä valloittaa peltoja ja metsiä. Silloin iloitaan viereisistä mättäistä ja nähdään läheisen metsän antimet suuren suurina. Ollaan tyytyväisiä niihin. :)

      Poista
    2. Näinhän se on. Koiralle tekee hyvää välillä vain olla - vaikkei se sitä itse tajuaisikaan.

      Poista