keskiviikko 25. elokuuta 2010

"Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa..."

Tänään Titolle on kertynyt ikää 12 viikkoa. Minulla poika on ollut vasta 3,5 viikkoa, mutta tuntuu jo oudolta kuvitella elämää ilman naskalihampaita ja haukkumista aktivointilelulle.

Tito on ehtinyt nähdä ja kokea paljon.
Autolla, bussilla, ratikalla, metrolla ja veneellä on ehditty ajella. Vene on ollut ainoa, joka ei ole synnyttänyt kuolaamista. Muissakin menee jo paremmin. Välillä Tito menee bussissakin makaamaan lattialle tai penkille, jos olen sen "kaikkien järjestyssääntöjen mukaisesti" antanut istua penkillä. Toki olen aina pitänyt pennusta kiinni, ettei tuo ole kurveissa lentänyt päin seiniä. Nyt syksyä kohden alkavat onneksi ilmatkin viilentyä eikä matkustelu ole niin ikävää. Näin ainakin toivotaan. Veneessä ollaan oltu neljä kertaa. Ensimmäinen kerta meni ihmetellessä, mutta sen jälkeen Tito on pysynyt rauhallisesti sylissä.

Hissi on ollut kamala. Vaikka mainittavia huonoja kokemuksia ei pitäisi olla, on liikkuva laatikko hirvittävä. Yllättävän monta kertaa piti vikistä ja täristä hississä ennen kuin Tito tajusi, ettei maailmanloppua tulekaan. Hissillä ollaan menty aina, kun ollaan lähdetty lenkille. Ehkä Tito fiksuna poikana tajuaa, että hissillä mennään aina mukavaan paikkaan.

Pyykkituvassa ollaan käyty pari kertaa. Tito on saanut haistella ja tutkia itsekseen. Välillä olen naksutellut, kun on selvästi rohkaissut itsensä ja mennyt mankelin, pyykkikorien tai pyykkikoneiden luokse. Koneiden äänet olivat ensin vähän pelottavia. Istuin seinän vieressä mitään sanomatta ja pentuhan tuli viereeni katselemaan uteliaana, mitä meteliä pitävät kojeet oikein ovat. Tämä istuminen ja ihmetteleminen on todettu toimivaksi.

Pyöräkellari on ollut jännä paikka. Missään vaiheessa ei ole pelottanut, mutta pyörät ja äänien kaikuminen ovat olleet uusia asioita. Nyt tuo juoksee pyörien alta ja haluaisi nuolla ketjuja. M-mmm... Yhdessä pyörävarastossa on neljät rappuset ja lastenrattaita varten tehty ramppi. Ramppia on ollut hauska juosta ylös ja alas. Juoksukontakteja? Portailla ollaan harjoiteltu etutassuilla seisomista ja peruuttelua. Takajalat ovat tosiaan löytyneet!

Roskakatoksesta on haettu pahvia ja Tito on ollut mukana. Eipä mennyt kauan aikaa, kun sain jo kunnolla paukuttaa roskisten kansia. Ei ole haitannut, kun on kerta pahviakin tarjolla. Paras löyty on ollut IKEA:n pahvilaatikko. Pitkä ja kapea, josta sai tehtyä hienon tunnelin. Sitä juostiinkin sitten lelujen kanssa läpi. Luutkin maistuivat ilmeisesti paremmilta pahvin alla syötyinä.


Tito on rodulleen uskollisena ääniherkkä koira. Pienikin risahdus ja heti jäädään kummastelemaan. Olen yrittänyt järjestää "tarpeettomia" ääniä, jotta äänistä tulisi vielä joskus taustamelua. Keittiössä on tiputeltu aterimia ja kattiloita. Tehosekoitinta ja vedenkeitintä olen käyttänyt päivittäin. Imuri ei pelota enää ollenkaan. Tito on saanut ensimmäisillä kerroilla puuhapaketteja samaan aikaan, kun imuri on ollut päällä. Olen myös jättänyt imurin hurisemaan itsekseen eteiseen. Hiljaiseen imuriin tutustuttiin naksutellen. Aluksi letku oli pelottava, mutta eipä ole enää.

Talon lähellä on alikulkutunneli, jossa on kätevästi lautarakennelma toisella reunalla. Siinä ollaan istuskeltu usein ja syöty nameja, kun pyöriä tai lenkkeilijöitä on mennyt ohi. Hämärässä tunnelissa kaikki äänet ovat erilaisia ja ihmisetkin näyttävät oudoilta. Isoin työ on ollut saada ihmiset ymmärtämään, ettei pentua voi tulla rapsuttelemaan. Yhden miehen kädestä jouduin ottamaan kiinni, kun oli tunkemassa kohti koiraa. Ymmärsi heti, kun sanoin, että Titosta on tulossa huumekoira. Täytyy tosiaan sanoa ihmisille, että tässä ollaan kouluttamassa virkakoiraa. Ei tarvitse selitellä!

1 kommentti: