sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Keskikesän riemuja


Meno ja meininki jatkuu! Perjantaina lähdettiin saareen ja täytyy sanoa, että harmitti, kun Totti kuolasi pitkästä aikaa kuin avattu hana ja oksensi vielä päälle. Oltiin alkukeväästä jo niin hyvällä mallilla, perhana. Noh, heti perään tuli kuitenkin aihetta iloon, koska Totti meni reippaasti veneeseen ja venematkakin sujui ilman vapinoita. Se on mies!

Saaressa oli alkuun pientä jännitystä, koska vanhempien yhdellä kissalla on pentu. Ja se emokissa on tällä hetkellä tappajakissa. Hyökkii kaiken liikkuvan kimppuun ja on ajanut naapureiden koiratkin pois pihapiiristä. Tappajakissa oli alkanut kuulemma murista jo kuullessaan ääneni, koska se tiesi minun tulevan koirien kanssa. Eipä naurattanut. Lopulta tilanne ratkesi sillä, että tappajakissa oli hetkeksi mennyt kauemmaksi, minä livahdin koirien kanssa rappusille ja kisun tullessa takaisin, se joutui kauhuissaan toteamaan, että me voitimme. Se ei voinut estää koiria tulemasta pihalle, koska ne olivat jo keskellä pihaa. Harmi.

Koirat saivat näiden kolmen päivän aikana juosta metsässä itsensä aivan loppuun monta kertaa. Totti on alkanut muuttua perunasäkistä atleetiksi ja sen menoa on jo oikeastaan hienoa katsoa. Sen hyppytekniikka on luonnossa upea ja ponnistus voimakas. Siitä tulee niiiin hieno!

Pojat kävivät myös uimassa ja Tito sai ensimmäistä kertaa elämässään treenata esineiden tuomista minulle, kun seison noin 15:sta metrin päässä rannasta - vedessä. Ihan perus juttuja vepeä harrastaville, mutta ei meille. Tito teki hienosti heti ensimmäisestä toistosta alkaen eli jatkossa tarvitaan enemmän haastetta. Tito sai hakea myös pitkälle heitettyjä leluja ja Titohan hakee.

Totille uiminen ei ole mikään helppo juttu. Se on pari kertaa uinut, mutta henkensä edestä. On ollut muutama putoaminen veteen ja Totti onkin sitä mieltä, ettei uiminen ole vaihtoehto. Kun tassut alkavat menettää kosketustaan pohjaan, on aika kääntyä rantaan. Joten Totti opetteli tänä viikonloppuna uimaan. Satoi vettä, oli kylmää, tuuli ja minä päätin, että Totti alkaa nyt uida. Otin saappaat, sukat sekä byysat pois ja lähdin Totin kanssa kahlaamaan. Totti tuli mukaan, kunnes pohja hävisi ja sillä hetkellä pidin sen maagisen hetken pannasta kiinni ja Totti alkoi uida. Kehuin ja mentiin hihkuen rantaan. Tätä toistettiin, otettiin lelua mukaan, käänsin uivaa Tottia pannasta isoa kaarrosta oikealle ja vasemmalle ja paljon hihkuttiin. Muutaman kerran Totti tuli ihan itse tekemään uintikaarroksen. Rohkea mies.

Muuten pojat olivat meidän juhannusta viettävien kanssa ja nauttimassa huomiosta. Välillä vein ne yläkertaan nukkumaan ja ilmeisesti uni maistui, koska pihaustakaan ei kuulunut makkarista. Muutenkin olen ollut hurjan ylpeä näistä, koska ovat sisällä nukkuneet muiden jaloissa ja ulkona pysyneet koko ajan lähettyvillä ja kuulolla. Juuri näin tämän kuuluu mennäkin.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti