* Pakkaskeleillä kelkka liukuu hyvin, mutta nollassa tai suojan puolella lumesta tulee liisteriä, jossa kauniin liitelyn sijaan saa ajurikin huhkia. Tänään ostin luistovoidetta ja kokeilen sitä seuraavan lämpimän sään sattuessa.
* Vauhdin potkiminen ei ole niin yksinkertaista kuin olin kuvitellut. Ajattelin, että samalla tavoin pusken kuin mennessäni jäällä tavallisella mummopotkurilla. Tajusin hyvin nopeasti, että sellainen potkiminen ei ole koiran kannalta lainkaan hyvä ratkaisu. Kelkan ei pitäisi mielestäni liikkua nykäyksittäin, koska koira ei pysty juoksemaan tasaisesti vaan saa tuntea nykäykset vaihtuvina paineina valjaissaan. Tokihan minullakin on hyvä joustohihna kelkan ja koiran välissä, mutta paineen vaihtelut tuntuvat koiralla tästäkin huolimatta. Parempi siis opetella tasainen tapa potkia. Itsellä uuden potkimistavan opettelu on vasta aluillaan, mutta jo toisella lenkillä aloin päästä ehkä vähän jyvälle tekniikasta. Ehkä.
* Vetopiste mahdollisimman alas, jotta veto ei keikuttelisi kelkkaa kumoon. Vetokohtaan on myös hyvä ostaa joko koira-adapteri tai askarrella lukkoviritelmä niin, että vetoliinan saa tauoilla tai muuten tarvittaessa irti ilman solmujen avaamista. Itse kiinnitin karbiinilukon kelkan ohjaustangon uloimpaan osaan niin, ettei se pyöri ja kolise, vaan on helposti "tyrkyllä" vetoliinan kiinnitystä tai irrottamista varten.
* Jos koiralle heittää palkkaa esimerkiksi ohituksista tai ylämäissä huhkimisesta, mahdolliset palkkasanat sanotaan vasta, kun palkka ilmestyy koiran eteen. Ei siis palkkasanaa ja sen jälkeen lentävää palkkaa. Muuten saadaan aikaiseksi koira, joka vilkuilee taakseen. Samalla tavalla siis kuin pujottelun 2x2-menetelmässä.
* Hanskat GTX-kalvolliset tai vähintään tuulenpitävät. Nahka toimii tietysti myös. Märillä sormikkailla ohjaustangon puristaminen pakkasessa ja tuulessa on verrattavissa sormien irtileikkaamiseen.
* Omat varusteeni ovat olleet pari aluskerrastoa, tuulenpitävä pyöräilytakki, talvijuoksutrikoot sekä lakki. Pyöräilytakki ajaa asiansa mielestäni hurjan hyvin, koska pidennetty selkä on hyödyllinen asennon ollessa etukumarassa. Pyöräilytakissa on myös isompi tasku selässä samalla tavalla kuin treeniliiveissä.
* Säärystimet, jokaisen koirallisen top10-varuste, ovat erittäin kätevät myös kelkkailussa. Kahlaaminen hangessa tai jarruttaminen alamäessä saa lumen tunkeutumaan ilman säärystimiä kenkiin ja lahkeisiin.
* Lamppu ja heijastimet on helppo kiinnittää ohjaustankoon. Itse laitoin lampuksi ns. kypärälampun, jossa menee kuminauha lampusta tangon ympäri ja takaisin lamppuun. Toistaiseksi pysynyt erittäin hyvin paikoillaan. Myös koira on hyvä varustaa valolla, mutta itse en ainakaan halua valon heiluvan isossa kaaressa puolelta toiselle tai jäävän jonnekin valjaiden alle painamaan. Kannattaa siis olla tarkka, miten valon kiinnittää.
* Koiralle koko selän pituiset vetovaljaat. Tito tarvitsee ehkä uudet valjaat - taas. Mielestäni nykyiset huskyvaljaat menevät aivan liian helposti päälle ja vedossa näkisin kiinnityskohdan mieluummin vähän edempänä kuin nyt. Hyvin vetää näilläkin, mutta en ole täysin tyytyväinen. Valjaat ovat Ramin vanhat ja niitä olisi ollut mukava käyttää ihan siitäkin syystä. Katsotaan, voisiko näitä ehkä kiristellä edestä ja lyhentää takaa...
* Vetoliinaksi vähintään parimetrinen jousto-osalla varustettu talutin. Tällä hetkellä omistan kaksi hyvin erilaista vetoliinaa. Zero DC:n pienellä lukolla varustettu versio on liian "löysä" Titolle eli olisi pitänyt ostaa isolukkoinen. Noin 10 vuotta vanha "siitä tutusta oranssista muovista" valmistettu liina toimii kuitenkin erittäin hyvin.
* Alkuharjoittelussa koiran on hyvä päästä välillä luvan kanssa vapaana penkkaan rymyämään. Näin on helpompi arvioida koiran jaksamisen tila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti