"On niin helppoo olla onnellinen..."

Tiesittekö, että muutin hieman alle vuosi sitten tulevan pennun vuoksi? Asuin ennestään mukavalla seudulla - lähellä oli metsiä, kallioita, rantoja, puistoja ja talvisin jäitä, joilla tallustella. Hyvät etäisyydet sivistykseen sekä vanhempieni luokse saareen. Bussipysäkki oven edessä. Asunto oli oikein passeli - siisti ja remontoitu juuri ennen minua. Parveke ja pakastin puuttuivat, mutta pärjäsin hyvin ilman.

Asuntoon ei kuitenkaan saanut ottaa koiraa. Ramin sain ottaa, kun esitin asian oikein. Pennun ottamista asuntoon en eds ehdottanut. Asunnossa oli kaikki uusittu: attiat, seinät, ikkunat, keittiö jne. Oli aika muuttaa. Onnea matkassa ja vasta rakennetusta talosta löytyi uusi kotini. Parvekkeellinen tilava yksiö. Kylpyhuonekin n. 3-4 kertaa aiemman kokoinen. Nyt puuttuu kylpyamme, mutta olen juuri ja juuri selvinnyt ilman.

Parasta tällä hetkellä? Metsät, puistot, joki, koski, rannat, pellot ja kaikki muukin ympäriltä löytyvä. Talon toiselta puolelta pääsee helposti metsään ja toiselta puolelta puistoon. Pienen kävelymatkan päästä löytyy ensimmäinen niitty. Parikymmentä minuuttia luonnonsuojelualueen laitaa pitkin ja päästään pelloille. Jep, minä pidän ja taitaa Titokin nauttia.

Tänään töiden jälkeen mentiin ensimmäistä kertaa paikallisille jäille. Lähellä pauhaava koski ja sen aiheuttamat virtaukset arvelluttavat. Kyllä minulta naskalit löytyy, mutta en ole ihan varma, mistä... Jäälle siis mentiin nauttimaan auringosta ja tuulesta.

 

Viikon punnitus

Ja tätähän on odotettu!
Vihdoinkin vaaka näyttää, että painoa ei olis tullut kamalasti lisää. Oikeastaan ei yhtään eli Tito painaa edelleen sen 19,7 kg. Nämä luvut ovat aikas karkeita. Tito syliin ja vaa'alle - ei kovin tarkkaa. Antavat kuitenkin suuntaa painon kehityksestä.

Koska "musta valkoisella" on aina mukavaa, tässä vielä erityisesti siskolleni, jota ei voisi vähempää kiinnostaa, kuinka paljon Tito painaa.

9 vkoa - 5,5 kg

10 vkoa - 6,1 kg

11 vkoa - 6,6 kg

12 vkoa - 7,7 kg n. 3kk

13 vkoa - 7,9 kg

14 vkoa - 8,8 kg

15 vkoa - 9,8 kg

16 vkoa - 10,3 kg

17 vkoa - 10,7 kg n. 4kk

18 vkoa - 11,9 kg

19 vkoa - 12,2 kg

20 vkoa - 13,5 kg

21 vkoa - 12,8 kg

22 vkoa - 13,8 kg n. 5kk

23 vkoa - 13,7 kg

24 vkoa - 14,8 kg

25 vkoa - 15,5 kg

26 vkoa - 15,7 kg n. 6kk

27 vkoa - 16,2 kg

28 vkoa - 16,7 kg

29 vkoa - 16,4 kg

30 vkoa - 17,0 kg

31 vkoa - 17,8 kg n. 7kk

32 vkoa - 18,5 kg

33 vkoa - 19,0 kg

34 vkoa - 19,4 kg

35 vkoa - 19,7 kg    8kk

36 vkoa - 19,7 kg

Korvaton riiviö vai uhitteleva teini? Ei kumpikaan.

Tito täytti 8 kuukautta 2.2.2011. Moni on kysynyt, että onko Titolla paha murrosikä vai onko vielä alkanutkaan. Ai mikä? Aika, jolloin nuori koira tajuaa, että jumatsuikka, maailmassa on muutakin kuin tuo yksi ihminen. Huvittavaa on, että olen kuullut 4 kuukautta sekä 3 vuotta vanhojen koirien selittelevän koiransa käyttäytymistä murrosiällä. Oli, miten oli, mielestäni tämä on huvittavaa. Voihan olla, että edessä on hiuksien repimistä ja itkupotkuja. Sitten tehdään vielä enemmän töitä - ennakoidaan ja suunnitellaan.

Tito pissailee vähän enemmän kuin aiemmin ja on kiinnostunut hajuista. Hajut tosin kiinnostivat jo 5 kuukautta sitten. Ehkä se keltaisen lumen maisteleminen on asia, jota ei ollut aikaisemmin. Tito toimii kuitenkin pitkin päivää kuin ajatus. Pitkin päivää on myös tilanteita, joissa hakkaan päätäni seinään. Ihan niin kuin 6 kuukautta sitten. Ei tässä mitään suuria muutoksia siis ole tullut.

Nyt odotan lumien sulamista ja muiden koirakoiden ilmestymistä ihmisten ilmoille. Haluan päästä harjoittelemaan ohituksia. Haluan päästä metsään juoksemaan ilman varustautumista kalastushaalarilla. Haluan aloittaa agilityn ja päästä kentälle tokoilemaan. Haluan opettaa Titolle frisbee-temppuja.

Tito haluaa uimaan. Tito haluaa juoksemaan pelloille kovaa ilman hukkumisvaaraa. Tito haluaa jahdata lintuja ilman lupaa. Tito haluaa haistella ihania hajuja lumien alta. Tito haluaa kiikuttaa kaikki mätääntyneetkin roskat minulle tunteakseen itsensä tärkeäksi. Tito haluaa rypeä mudassa ja hypätä sen jälkeen syliin.

Ihania ihmisiä!

Usein (lue: yleensä) kuulee, että koirakoille toisten koirien ohittaminen on ongelma. Voitte kuvitella, minkälaista meillä on, kun jo ihmisten ohittaminen on projekti. Tässä on kuitenkin edistytty!

(c) Seppo Louhimies

Ihmisistä on päästy ohi niin, ettei niistä välitetä ollenkaan. Juuh, näitä kertoja on vähän, mutta niitä on! On myös kertoja, jolloin näen, että Titon häntä alkaa heilua eikä se meinaa pysyä nahoissaan. Se kuitenkin ottaa kontaktia ja pysyy vieressä, vaikka jokainen näkee, että Pentu yrittää hillitä itseään kaikin keinoin.

Tito tervehtii luvan kanssa. Kuvaaja, Seppo Louhimies, oli Titolle uusi tuttavuus. Otin Titon sivulle ja annoin kontaktista luvan mennä tervehtimään. Seppo teki ohjeiden mukaisesti eli käänsi selän, kun Tito pari kertaa yritti hypätä vasten. Tämän jälkeen Tito näytti tyrmistyneeltä ja pettyneeltä. Oli naurussa pitelemistä, kun se oma-aloitteisesti tuli takaisin viereeni istumaan.

Viikko sitten kutsuin Titoa ensimmäisen kerran suurella riskillä. Tito oli kaukana ja väliin tupsahti vieras nainen ja mukana ollut kuvaaja. Kutsuin ja pidin peukkuja pystyssä. Tito käännähtää ja sinkoaa luokse välittämättä naisesta tai kuvaajasta. Palkkaus oli sen mukainen eli leikkiä suurten kehujen kera.

(c) Seppo Louhimies

Vähitellen mennään kohti kevättä eli lenkkeilijöitä alkaa näkyä koko ajan enemmän. Hyviä häiriöitä! Kokeilinpa tuossa yhdellä aamulenkillä seuruuta juoksijaa kohti. Jätin lelun takapalkaksi ja seurautin kohti juoksijaa. Hyvää reipasta seuruuta ja vapautus palkalle. Tito juoksi palkalle ja palautti sen epäröimättä juoksijan ohi minulle. Kyllä meikä oli tyytyväinen Junioriin.

Aamulenkiltä

Titolla massaa nyt 19,7 kg. Ajattelin, että ehkä n. 200 grammaa olisi tullut lisää viime viikosta - mutta ei.

Tänään aamulenkillä oli aurinkoa matkassa ja muistinpa ottaa kamerankin ulkoilemaan. Pari kuvaa sain räpsittyä.

Tito nauttii lumesta.

Olinpa muuten tyytyväinen, kun metsässä tienhaarassa tuli nainen belgianpaimenkoira groenendaelin kanssa. En sanonut Titolle mitään. Se tajusi muutenkin, että sivulla pitää istua. Se ei tehnyt elettäkään lähteäkseen tutustumisretkelle. Ei myöskään vinkunut. Istui siinä rauhallisesti. Katsahti välillä toiseen koiraan ja sen jälkeen minuun. Lopuksi heitin pitkästä kontaktista palkan selän taakse.

Normaalisti syöttäisin tässä tilanteessa Titolle ruokaa naamaan, mutta nyt oli kamera kädessä ja  hankalaa. Onneksi meni näin hienosti. Ei tarvinnut lähteä juoksemaan kameran kanssa...