Kisakatsomossa

Kävin aikaisemmin viikolla nappaamassa hyvän ystäväni muksuilta kivan kesäflunssan. Sellainen ärsyttävä pöpö, että on vähän kipeä. Syke nousee taivaisiin jo koirien kanssa ulkoilemisesta, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että minä seison ja koirat juoksevat, kaatavat puita ja kaivavat maata. Kuume nousee kuitenkin vain sen verran, että sitä on, mutta se ei tapa pöpöjä. Ärsyttävää. Kunnon taaperoflunssa siis.

Joten olen mukavasti ehtinyt seurata agilityn sm-kisoja! Tai oikeastaan olen seurannut niitä Totin kanssa. Se on tunkenut viereeni katsomaan ruutua monta kertaa, kun taas Tito nukkuu jossain. Sitä ei kiinnosta.

Erityisesti olemme seuranneet treenikaverimme suorituksia medeissä ja tietysti Totin siskon hienoja suorituksia maxeissa. Mitaleja ei kumpikaan kanna tänä vuonna kisoista kotiin, mutta on ollut kiva jännittää Totin kanssa kisakatsomossa. Näiden lisäksi olemme tuijottaneet maxeja tarkasti. Ihan niin kuin tein jo vuonna 2000, kun Helsingissä taisteltiin agilityn maailman parhaimpien titteleistä.

Sisko hyppää!