Ensimmäinen oli osoitettu naiselle, joka selasi liikkumattomana puhelintaan keskellä tietä. Totti ei voinut ymmärtää, mikä tuo hahmo isossa talvitakissaan on. JA MIKSI SE EI LIIKU!? Koska Totti ei ole mikään pelokas ja heikkohermoinen tapaus, sen oli mentävä ihan naisen viereen merkkaamaan puska. Jotta voisi siinä pissimisen lomassa ottaa vähän hajuja naisesta. Ihan ohi mennen vain.
Toinen puhahdus osoitettiin rapussa naapurin miehelle. Olen joskus jutellut tämän vanhemman herran kanssa, joten hän jäi hämärässä seisomaan (meillä on muutama lamppu pimeänä rapussa) ja odottamaan, että tullaan hänen kohdalleen. Pitäähän kuulumiset vaihtaa. Tytärkin oli lähtenyt Lontooseen. Tulee vasta tammikuussa takaisin... Tito oli innoissaan, kun näki miehen. Koska mikäs sen hauskempaa kuin ihminen? Totti katsoi kulmiensa alta ja tuhahti. Ei voinut ymmärtää, miksi hämärässä oli vanha mies, joka ei liiku eikä puhu.
Muistan kyllä nuo tuhahdukset, mutta niihin suhtautuminen on muuttunut parissa vuodessa paljon. Tähän vaikuttaa suuresti se, että Tottia kiinnostaa. Se haluaa mennä kummajaistenkin luokse. Jos on mahdollisuus, se menee. Ihan itse. Ei tarvitse mennä näyttämään, miten mukava naapurin mies on. Nytkin Totti meni miehen luokse ensimmäisenä. Tito tuli perässä häntä viuhtoen.
Ei kaadu hihnan tämä pää enää yhdestä tai kahdesta pöhähdyksestä. Totti on monessa asiassa huomattavasti rohkeampi (lue: yllytyshullumpi) kuin Tito. Pojat suhtautuvat lähtökohtaisesti ihmisiin ja koiriin eri tavoin. Tito on innoissaan ja näkee vain mahdollisuuksia uusille tuttavuuksille. Totti on sitä mieltä, että ihmiset ja koirat saavat olla olemassa. Mutta niiden kuuluu käyttäytyä lajilleen tyypillisesti. Ei esimerkiksi seistä paikallaan jähmettyneinä. Kaikki liikkuvat ihmiset ovat Totin mielestä oikeastaan vain halailua varten. Liikkuvat koirat ovat myös kivoja. Mutta eivät ne, jotka tuijottavat ja liikkuvat kuin hidastetussa elokuvassa. Ne ovat ällöttäviä. Vapaana leikkimään päästessään Totti on tullut toimeen kaikkien koirien kanssa. Siis koirien, jotka olen hyväksynyt kaveriehdokkaiksi. Ja tässähän minä olen aika tiukka. Koska omille koirille käy vain minun tarkasti arvioima seura. Tietysti. Ei mitään pahiksia, liian nössöjä jalkoihin tallautuvia tai epäreiluja ja elekieleltään köyhiä hännäkkäitä.
Hajanaiset puhahdukset tuskin koskaan loppuvat. Se ei ole tavoitteenikaan. Niitä saa jopa tulla silloin tällöin, koska jokainen kerta on mahdollisuus Totille oppia, etteivät ne kohteet olekaan kammottavia. En minä näistä mitään joka päivä tapahtuvaa sirkusta halua, mutta kerta kuussa on ihan ok. Minä selviän, Totti selviää.
Jos tuo menee bufin jälkeen omatoimisesti vieraan ihmisen luokse haistelemaan, ottaa rapsutukset ja silitykset rentona vastaan, ei tässä tarvitse hirveästi stressata. Enemmän stressaan sitä, etten jaksa opettaa suunnitelmallisesti Tottia pysymään paikoillaan. Miksi se ei vaan osaa sitä, kun on muitakin asioita oppinut opettamatta?
Vuosi sitten tehtiin poikien kanssa muutama vetolenkki Levillä. Yhdestä on tuo aikaisemmin jo laittamani videokin. Videolla näkyy kolmessa kohdassa ihmisiä. Yksi punatakkinen nainen siirtyy reitiltä penkkaan, mutta seisoo edelleen kosketusetäisyydellä (5:30). Se oli Totille liikaa. Muut ihmiset olivat pykälän kauempana ja Totti pärjäsi niiden kanssa paremmin. Punatakkinen sauvakävelijä sai Totin siirtymään Titon toiselle puolelle. Voi kamaluus, mietin hetken, mutta matka jatkui. Totti jatkoi vetämistä. Veti hyvin. Kohdassa 7:56 Totti menee samaisen punatakkisen ohi. Edelleen läheltä, mutta ilmeisesti Totilla oli parempi zen eikä sen tarvinnut vaihtaa puolta enää. Totti näyttää pohtivan nanosekunnin ajan, mikähän tuo oli katsomalla sivulle, mutta heti perään alamäki vie mennessään eikä punatakkisen perään ehdi jäädä miettimään.
Onko puhahduksia aina yksi? Yleensä on ja joskus useampikin. Jollekin kaukana nököttävälle kohteelle Totti ehtii sanoa useamman buhin ennen kuin pääsee selvittämään, mistä on kyse. Ja jos asia ei selviä, voi aina merkata. Ihan kohteen lähelle. Koska jos omistaa puun, pensaan tai lumikasan, ei voi olla pelkuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti