torstai 20. lokakuuta 2016

When someone told me I lived in a fantasy land, I nearly fell off my unicorn!

On paljon asioita, joista tulen koirien suhteen iloiseksi. Osa niistä tuottaa lämpimän onnen tunteen. Vaikka jotkin seikat ovat minun koulutuksella ja kasvatuksella aikaan saamia, on niitäkin asioita, joihin vaikuttaa lähinnä se, minkälainen koira on. Mahdottomuus olisi erottaa koulutus ja koiran persoona täysin toisistaan. Käsi kädessä nämä tekijät kulkevat aina.

Olen pohtinut näitä usein, mutta erityisesti tänään, kun katsoin ikkunasta ulos. Totti nukkui kuistilla ja Tito kukkapenkin vieressä. Molemmat tiiviisti kerässä. Koin onnea ja jäin hetkeksi katsomaan poikia. Nukkukaa vain, pojat.

Joten listasin asioita, jotka koirallisessa elämässä tekevät minut iloiseksi ja onnelliseksi. Tältä istumalta tunnistin nämä asiat:
  • Tito ja Totti tulevan hyvin toimeen. Tämä tekee minut onnelliseksi. Se, että ne voi jättää samaan tilaan keskenään. Voivat olla samassa autohäkissä. Syödä ja juoda samasta kupista. Olla tappelematta leluista.

  • Pojat eivät hauku tehdessään agilitya. Olen nähnyt paljon koiria, jotka haukkuvat tauotta sekä odottaessaan vuoroaan että agilitya tehdessään. Minun pää ei sitä kestäisi. Sen kestäisin, jos koira älähtäisi ohjaajan ollessa täysin hukassa. Silloin saakin huutaa ohjaajalle, että kerää itsensä ja ohjaa kunnolla. Jatkuvaa räksyttämistä ja leukojen availua - no thanks.
  • Totti haluaa olla sylissä. Se on ollut sellainen aina. Se haluaa olla lähellä, hyvin lähellä. Se haluaa laittaa päänsä ihmisen leuan alle ja olla vain. Silitykset ovat plussaa.
  • Titon hölmistyneet ilmeet. Se tekee paljon tuhmuuksia, joista kysäisen: "Mitä luulet tekeväsi?" Ja Titon ilme on aivan korvaamaton. Se on niin hölmistynyt ja vilpittömyyttä tavoittelevat, että meinaan nauraa joka kerta. Silmät kirkkaina ja usein vielä siirtyminen esimerkiksi kaivetusta kuopasta pois. "En ymmärrä, mitä tarkoitat..."
  • Totti menee pelottavienkin asioiden luokse itse. Kun pimeässä rapussa juoksee postinjakaja, Tottia epäilyttää. Se hidastaa askeltaan ja katsoo tarkasti kulmiensa alta. Mutta sitten se menee häntä korkealla postinjakajan luokse ihan itse. Se menee hakemaan rapsutukset ja kehut ihan itse.
  • Epäsäännöllinen elämä ei tuota ongelmia. Ruokaa ja lenkkejä saadaan, kun on niiden hetki. Ja se hetki voi olla koska vain. Välillä matkustellaan autolla, välillä julkisilla tai vaikka veneellä. Nukutaan neljän tunnin yöunet tai 12 tuntia ilman herätyskelloa. Pojat ovat aina valmiita - niin nukkumaan kuin touhuamaankin. Niiden kanssa voi kulkea koko päivän metsässä tai vain pistäytyä lähimmällä lyhtypylväällä.
  • Pojat toimivat hyvin yhdessä, mutta osaavat olla myös erikseen. Kumpikaan ei tarvitse toista, mutta ne ovat yhdessä hyvä tiimi.
  • Pojat osaavat olla kahdestaan pihalla. Ne osaavat olla puuhun kytkettynä tai vapaana, jos siihen on mahdollisuus. Ne leikkivät yhdessä ja erikseen. Mutta väsymyksen yllättäessä ne nukkuvat. Se, että pojat osaavat rauhoittua keskenään ulos, jossa on erilaisia ääniä ja hajuja, on hurjan hienoa. Ne eivät ala haukkua oven takana, että tylsää ja sisään pitää päästä. Ei, ne käyvät kerälle ja alkavat nukkua.

  • Pojat tulevat autoon käskyllä tai ilmankin, vaikka kumpikaan ei autoilusta pidä. Erityisesti Totti ei voi sietää autoilua, mutta tulee kuitenkin aina autoon ilman keskusteluja.
  • Ruokaa voi vaihtaa lennosta. Lihat ja nappulat sekaisin. Kerran tai viisi päivässä. Koirien vatsat kestävät isojakin muutoksia hyvin. Tähän mennessä isot palat kalaa ja kokonaiset munuaiset ovat olleet too much ja vetäneet vatsan löysäksi. Muuten olen voinut antaa lähes mitä vain. Tämä helpottaa kovasti elämää, koska unohdan usein tilata koirille ruokaa ja silloin käyn hakemassa jonkun säkin hätävaraksi, jos pakkasessa ei ole tarpeeksi lihaa uuden ruoan saapumiseen saakka.
  • Voin harrastaa koirien kanssa kaikkea, mistä olen kiinnostunut. Minua ei haittaa, vaikka emme ole missään erityisen hyviä. Minulle on tärkeintä, että voimme tehdä agilitya, jos niin haluan. Voimme paukuttaa puoli vuotta vetolajeja, jos haluan. Voimme tehdä vain hupsuja temppuja vuoden tai kaksi. Voimme leikkiä palveluskoiria ja tehdä enemmän nenähommia ja tottelevaisuutta. Tai sitten voimme olla tekemättä mitään, jos haluan.
  • Tito ja Totti ovat erilaisia. Tito on huomattavasti helpompi kuin nuori veljensä. Johtuuko tämä koulutuksesta tai Totin kohdalla sen puutteesta. Ken tietää, erilaisia ne ovat joka tapauksessa. Koen poikien kanssa hyvin erilaisia onnen ja ilon tunteita. Titon kanssa koen sellaista "soul mate"-yhteyttä. Sellaista, että me toimimme hyvin yhdessä. Totin kanssa koen enemmän riemua, kuplivaa iloa ja naurua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti