Escapure-herkkuja ja namipohdintaa

Tuotteet saatu

Markkinoilla on arviolta 58 643 erilaista valmisnamia- ja herkkua koirille. Virhemarginaalia tietysti on eli arvioni voi heittää hieman. Tito ja Totti ovat kovia kokeneita ja kaltoin kohdeltuja vailla mitään ylellisyyksiä kasvaneita koiruuksia. Ihan jo kotiutuessaan ovat molemmat olleet käsiruokinnalla suurimmaksi osaksi eli ruoka on tullut nameina/palkkioina. Lihat ravintolisineen kupista tai ulkona pakasterasiasta. Nameina ovat toimineet eri kuivaruoat, joita olen laiskoina aikoina vain heittänyt lattialle töihin lähtiessäni. Siinähän haravoivat lattiaa läpi. Menee enempi aikaa ja tekee pojille hyvää syödä yhdessä. Totti on saanut ruoasta... hmm... no hieman isomman osuuden, koska sillä on joskus pieni mieliteko nimeltä syöminen.

Kun olen halunnut palkitsemiseen vaihtelua, olen ostanut kuivattuja mahoja, sisäelimiä, lihoja jne. Niitä joiden ostamisesta tietää koko kerrostalo. Miettikää, joskus valmistin nameja itse. ITSE?! Siis laitoin maksoja ja muita uuniin kuivumaan. Hyi himskatti sitä hajua! Kyllähän ne namit kaupaksi menivät ja hyvältä tuntui, kun tiesi sisällysluettelon läpikotaisin.

Namejahan täytyy olla moneen eri tarkoitukseenkin. Siis täytyy. Pitää olla ainakin pieniä, pehmeitä, isoja, haisevia ja kovia. Meillä menee nameina eniten Acanan kuivaruokia, koska ne sopivat pojille erittäin hyvin ja ovat täydellisen kokoisia, kun haluaa antaa nameja ihan "namimaattina" eli nami-nami-nami-nami ja vielä sata kertaa nami. Naksuttelussa myös sopivia, koska otukset eivät jää niitä pureskelemaan.

Mutta kuinkas sitten esimerkiksi ne isot namit? Ja miksi kovia nameja?

Erityisesti Totin kanssa ovat isot ja kovat namit tulleet tarpeeseen. Koskaa... koska Totti on tarvinnut monessa asiassa omaa aikaa. Ja silloin ei pidä tulla tunkemaan namikättä kuonon eteen, että "syösyösyö".

Otetaanpa muutama esimerkki. Istuskelu teiden vieressä tai puistoissa maailmaa seuraamassa on ollut isojen ja kovien namien pelikenttää. Kun Totti on nähnyt jotain, mutta ollut vähemmän vaikeana kohteesta, sille on voinut antaa ruhtinaallisemman namin. Tämän jälkeen nuorukainen on voinut katsella kohdetta ja mutustella samalla herkkuaan. Mielleyhtymiä, you know?

Tito seuraa maailman menoa

Toinen on ollut tietysti ohitustilanteet. Namien tunkeminen suuhun ohituksen aikana sellaiselle koiralle kuin Totti saa aikaan ihan muuta kuin voisi toivoa. Totti on aivan satavarma, että tässä on vähintäänkin jotain kummallista. Joten ensin oli treenattu paljon koiria (ja lapsia, aikuisia, kävelysauvoja, pyöriä, lastenrattaita...) sivummalta joko oleskellen tai sitten kulkemalla vain selvästi syrjässä. Isoja nameja annoin, kun Totti malttoi luopua kohteiden ihmettelystä. Tämän jälkeen sai kyllä katsella, kunhan mieli pysyi leppoisana.

Tästä siirryttiin lähemmäksi ja lähemmäksi, mutta edelleen rentoa olemista ja liikkumista - ja isojen namien mussuttamista. Siitä sitten enemmän ohituksia muistuttaviin tilanteisiin eli etäisyydet olivat jo selvästi lyhyempiä. Mutta edelleen niitä isoja nameja ja kun kaikkea tätä jatkettiin, päästiin ohituksiin, joissa riitti yhden tai joskus kahden ison herkun antaminen. Ensimmäinen kun kohde oli havaittu ja mieli pidetty asiallisena. Ja sen jälkeen jossain vaiheessa ohitusta, kun Totti malttoi luopua toisen koiran (tai minkä tahansa) katselusta.

Ohituksista on tullut aikas kivoja. Jos vastaan tulee musta kameli, tilannetta ei ehkä pelasteta edes pihvillä, mutta tällä hetkellä on menty aikamoisistakin tapauksista kunnialla ohi. Nykyään en enää palkitse kuin silloin tällöin. Kehuja ja silityksiä saa tietysti.

Mistäpä näihin tarpeisiin nameja? Jos syöttäisin huoletta viljoja koirilleni, hankkisin ehkä isoja koirankeksejä. Koska ne eivät maksa mitään ja niitä on puolikkaan leivän kokoisinakin tarjolla! Mutta joku roti sentään ja nyt on ollut mm. Escapuren nameja käytössä.

Käytössä olleet namit ovat kovia ja esimerkiksi Isot Lihapalat sekä Lihakiekot
aivan täydellisiä näihin meidän hetkiin, jolloin tarvitaan aikaa vieviä nameja.

Isot Lihapalat ovat puolikkaan peukalon kokoisia lihapaloja, joissa on lihan lisäksi hippanen omenakuitua ja vielä pienempi ripaus suolaa. Meillä oli heppaversio, joissa oli siis 98 % hevosen lihaa, 1,5 % omenakuitua ja 0,5 % suolaa. Ei huono, vai mitä?

Totti tarkastelee

Pussiin tehtiin ensi kosketus ulkona puistossa ja Tito oli heti mukana touhussa. Se ei paljon kysellyt, vaan rouskutti annetut palat suihinsa. Tottikin innostui heti, mutta tiputti sille annetun lihapalan maahan tarkastelua varten. Nuuhki ja otti sen jälkeen silmät laajentuneena palan suuhunsa. Sen jälkeen ei mikään nami mennyt enää maan kautta.

Lihakiekot ovat isompia ja litteitä. Resepti on sama kuin isoissa lihapaloissa - ainoastaan liharaaka-aine muuttuu eri paketeissa seuraavasti:

Kuva: T-Trading

Kiekot olivat jotenkin hauskan mallisia ja niitä piilottelin pitkin puistoa ja päästin pojat etsimään. Kivaa kesäpäivän viettämistä! Kun etsintähetkellä puistoon tuli vielä turistilaumakin, oli pieni treeni taattu. Namien etsimisestä on jossain video, mutta koska tässä on ollut eri tietokoneita, puhelimia ja muistikortteja, en ole aivan varma, minne olen ne tallentanut. Lisäilen löydettyäni!

Isojen Lihapalojen ja Lihakiekkojen lisäksi paloittelin taskunameiksi vielä Lihatikkuja. Jälleen samainen resepti kuin muissakin herkuissa, mutta malli ohut ja litteä tikku. Niistä sai hyvin napsittua pienempiä paloja. Kun pidin taskussa Acanan napsuja ja näitä tikkupaloja, oli tarjolla enemmän vaihtelua!

Namien etsimistä!