torstai 8. tammikuuta 2015

Hiljaisuus laskeutui - pojat lähtivät

Olen kotona - yksin. Ei koiria. Ei yhtään koiraa missään.
Tuntuu kummalliselta. Haikealta. Oudolta. Samalla malttamattomalta ja innokkaalta.

Eilen pakkasin poikien kanssa laukun ja kerroin niille, että menevät Jonnalle hoitoon reippaaksi viikoksi. Tito ei tuntunut ymmärtävän, koska se oli varma, että lähdemme treeneihin. Laukkuunhan meni leluja ja BoT-loimet. Se tarkoittaa treenejä! Totti sen sijaan katsoi silmät loistaen ja kysyi: JONNALLE?! Sinne, missä on TYTTÖJÄ?" Noh, eipä kannata innostua, koska siellä heiluu myös erään porokoirarouvan käsilaukku. Voi voi, pojat... Teillä on edessä kova koulu.

On oudon hiljaista, kun ei ole koiria kotona. Ne ovat aina kotona. Olen tottunut siihen, että joku tulee viereen makaamaan tai tuijottaa jostain sängyn alta. Tai sitten läppärin päälle tuodaan kuolattu lelu.

Pojat menivät hoitoon, koska lähden N:n kanssa Alpeille lautailemaan viikoksi. On aika karistaa arkirutiinit hetkeksi hartioilta ja suunnata uusille lumille.

                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti