Pojat saavat kävellä nykyään paljon edellä. Olen siirtänyt huomioni kireistä hihnoista koirien askellukseen. En siis havahdu enää vain siihen, ovatko hihnat kireällä. Tajusin jossain vaiheessa, että minun tulee tarkkailla koirien askellusta ja antaa palautetta siitä, kun ne säätelevät itse vauhtiaan. Kun hiljentävät, kehun. Kun kiihdyttävät, sanon "shhhh" ja kehun askelluksen muuttuessa. Näin olen saanut koirista rennompia eivätkä hihnalenkitkään ole enää pelkkää sirkusta.
Ai niin, Totti oli löytänyt risun, joka meinaa tippua suusta. Sen vuoksi tuo pään heiluminen.
Lisäys: Kyllä ne osaavat hihnassa vetääkin! Vaikka suurin osa hihnalenkeistä mennään tähän malliin, mahtuu joukkoon niitäkin, jolloin kiristellään niin hihnoja kuin hermojakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti