keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Maailma muuttuu - niin minäkin

Tässä pieni kertomus kolmesta koirasta, jotka ovat hyvin vahvasti vaikuttaneet elämääni.

Ensimmäinen koirani tuli ollessani 8-vuotias. Siitä on siis muutama vuosi aikaa.
Rami oli sekarotuinen saaren kuningas ja kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen. Se oli järkähtämättömällä itsevarmuudelle varustettu kettu, jolla korvat olivat vain ja ainoastaan koristeena. Temppuja osasi, jos häiriöitä ei ollut ja tokoa sekä agilitya tehtiin, kun muita ihmisiä tai koiria ei ollut näköpiirissä. Ramin kanssa tuli itkettyä onnesta, mutta myös omasta turhautumisesta. Se ei vain osannut (lue: minä en vain osannut).

Sitten tuli Tito. Ja Titosta piti tulla täydellinen. Harhaluulona ajattelin, että kyllä nyt on tietoa ja taitoa. Kantapään kautta opittu tarpeeksi ja ainesta täydellisen koiran kouluttamiseen olisi varmasti. Tito tuli ja alkoi kova koulu. Sen kanssa tehtiin ja tehtiin. Etsin netistä videoita, joissa tietyn ikäiset pennut tekivät temppuja. Ja Titon piti osata ne samat saman ikäisenä. Koska ei se nyt vaan voinut huonompi olla. Sen piti osata vähintään yhtä hyvin ellei paremminkin. Kaikki oli juuri eikä melkein. Ja jos jokin ei mennyt suunnitellusti, tilanne oli verrattavissa maailmanloppuun. Unohdin naksauttaa jossakin kohdassa tai käytin käskyä liian vaikeassa tilanteessa. Ranteet auki ja vaipuminen epätoivoon.

Tito oli jo ihan pienenä hurjan taitava. Se osasi puolivuosikkaana vaikka mitä ja oppi koko ajan lisää. Näytin ihmisille Titon osaamista ja sitä kehuttiin niin hurjan eteväksi. Ja kaiken aikaa minä en ollut tyytyväinen. Näin vain virheitä kaikkialla ja hermoja kiristi. Titon kanssa tekeminen oli suorittamista aamusta iltaan. Edistyminen motivoi jatkamaan, mutta kuinkas sitten kävikään...





Niin alkoi tulla yhä enemmän hetkiä, että en tehnyt. Pelkäsin virheitä niin paljon, etten saanut mitään aikaiseksi. Vähän sinne päin ei kelvannut, ei myöskään hyvä tai erittäin hyvä. Kaiken piti olla just eikä melkein. Olin aivan lukossa ja aloin tehdä Titon kanssa enemmän juttuja, joissa ihannesuoritukset olivat häilyvämpiä - vetolajit etunenässä. Vähän jälkeä huvin vuoksi ja kiekon heittelyä silloin tällöin. Luonteeni puolesta sain niitä sääntöjä ahdettua kaikkialle, mutta pipo oli huomattavasti löyhemmällä, koska kelkan edessä parin - kolmen metrin päässä viilettävän koiran tassujen asento ei ollut kovin tarkkaa.

Titon kanssa oli aina "perus kivaa", mutta riemua oli aivan liian harvoin. Tekihän se ja toisinaan hämmästyttävän hyvinkin. Huomasin kuitenkin vertaavani meidän suorituksia maailmanmestareihin ja sellaisiin koirakoihin, jotka käyvät säännöllisesti ohjatuissa osaavien nimien opissa. Vertasin kaarnalaivaa miljoonajahtiin - enkä nähnyt tässä mitään outoa.

Ja sitten tuli Totti, joka muutti kaiken.


Rakkauspakkaus, joka ensimmäisestä päivästä lähtien alkoi opettaa, mikä elämässä onkaan tärkeää. Se ei ollut tiettyjen taitojen osaaminen neljän kuukauden ikäisenä. Se ei ollut kauniisti jalan vieressä käveleminen tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei ollut kontaktin pitäminen vaikeassa häiriössä. Eikä se ollut minkään sellaisen teknisen taidon osaaminen, jonka joku muu jo osasi.

Totti kertoi, että...
... yhdessä tekemisen ei pitäisi olla työ - vaan harrastus.
... rynniminen ja riehuminen on niin hurjan hauskaa, että sen tarpeeton rajoittaminen olisi rinnastettavissa kidutukseen.
... muiden osaaminen ei ole meiltä pois.
... vaikka suoritus ei olisi teknisesti täydellinen, se voi olla ilmeeltään täydellinen.
... uteliaisuus voittaa kauniin käytöksen mennen tullen.
... Tito ja Totti ovat kaksi eri koiraa - ja kumpikin elävät, toimivat ja kokevat ei tavalla, vaikka narun päässä olisi sama henkilö.
... kaikki yhdessä tekeminen ei ole plussaa, jos se tekeminen ei ole mielekästä.
... on tärkeää elää tässä ja nyt.

Tämä syksy ja sen aikana koetut hetket eivät missään nimessä tarkoita sitä, että täällä eletään kuin pellossa ja pojat olisivat muuttuneet sohvatyynyiksi. Ehei, me askartelemme ja opimme uutta päivittäin ihan niin kuin ennenkin. Pienen pienenä erona vain se, että meillä on hauskempaa kuin koskaan ja minä nautin koirieni kanssa olemisesta ja tekemisestä.

Being happy makes you more productive,
creative and exceptional.

8 kommenttia:

  1. Olipa ihana kirjoitus! Mulla on myöskin pentu (ja yks aikuinen, jos sitä voi aikuiseksi sanoa) ja olen ajatellut pennun kanssa edetä rauhassa. Tärkeintä on sosiaalistaa sitä ja saada sille positiivisia kokemuksia erilaisista jutuista, mutta temput ja muut ehtii opetella sitten joskus. Hienot opit Totti on sulle antanut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips,
      temppujen tekeminen on mielestäni pentuna jo tärkeää, jotta pennun käsitys oppimisesta kehittyy oikeaan suuntaan. Titon kanssa se kosahti kuitenkin omaan ahneuteen ja kateuteen. Pohja tekemiselle oli siis aivan väärä.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus. Itsestäni olen huomannut vähän samoja asioita, Ässä oli ensimmäinen koira ja vertasin sitä jatkuvasti muihin osaavampiin ja aivan erilaisiin koiriin. Tottiksesta tuli meille lopulta pakkopullaa, koska vaadin jatkuvasti liikaa ja mikään ei riittänyt. Koiran tekeminen alkoi mennä alamäkeen ja itse kiristelin hampaitani. Tekemisen ilo puuttui ja Ässän kanssa on ihan turha tehdä ilman Iloa. Sitten pidettiin taukoa. Myöhemmin agilityn ja lopulta koiratanssin kautta olen ymmärtänyt noita asioita, joita sinäkin opit Totilta. Ässä ne minulle opetti, kun osasin vain kuunnella. Nykyisin harrastaminen onkin hauskempaa kuin koskaan :) Seuraavan pennun kanssa en aio ottaa turhia paineita osatuista tempuista ja saavutuksista. Arki ja se yhdessä tekemisen ja olemisen hauskuus saavat olla pääroolissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Titon kanssa taukoiltua on tullut ihan tajuttoman paljon siihen nähden, minkä ikäinen se on. Tehtiinhän me koko ajan ja opittiin uuttakin, mutta turvallisilla vesillä eli tehtiin asioita, jotka tiesin sen osaavan jo hyvin. Kehitystä ei vain tapahtunut tietyn pisteen jälkeen mainittavasti. Mutta eiköhän tähän tule nyt vähitellen muutos. :)

      Poista
  3. Totti taitaa olla paras opettajasi ;)

    VastaaPoista