Relax - Take it Easy

Ensinnäkin
Tito painoi viime keskiviikkona 19 kg. Hurjaa.

Sitten muuta
Jo luovutusikäisenä arvasin, ettei tästä koirasta tule pörröisintä bc:tä. Ei ollut sellainen pallero, mitä välillä näkee. Ja tämä ei yhtään haitannut. Turkki on kuitenkin jo sen pituista, että korvien takana on hyvä käyttää kampaa säännöllisesti. Liikaa on koiria, joiden pehmoiset korvakarvat ovat solmussa. Mieluummin otan käteeni kamman kuin sakset.

Häntä on hassu huiska. Ramin häntähän on paksu ja pörröinen. Titon häntä muistuttaa - bc:n häntää. Hännän asento kertoo aina, jos Tito on liruttelemassa hankeen. Häntä nousee komealle kaarelle, kun Poju neiteilee neljällä jalalla kyykkien. Kinttu kohoaa edelleen harvakseltaan.

Hammaskaluston kanssa on ollut murheita. Mikään kulmahammas ei enää paina reikiä ikeniin, joten olen helpottunut. Yläpurenta on niin selvä, että se ei tuosta hyväksi enää muutu - ilman ihmettä ainakaan.

Hampaista puheen ollen...
Titolla on tosiaan ollut valtava tarve maistella kaikkea mahdollista. Seinää, kirjoja, vessaharjaa, pesusientä, kenkiä, käsirasvatuubia, kynsisaksia, pajukoreja, huonekasveja, työkalupakkia, sänkyä, tuoleja - lamputkin ovat maistuneet. Jos joku tulee kertomaan, että Titolla on tylsää ja sen kanssa ei tehdä tarpeeksi, voi olla, että naurahdan ihan alkajaisiksi.

Ymmärtääkseni pentu, jonka kanssa tehdään koko ajan, ei välttämättä osaa vain olla. Tämän vuoksi, olenkin Titon kanssa istuskellut teiden vieressä, metsässä, pellolla, kotona lattialla jne. Ajatus on ollut vain olemisessa. Tänään oltiin autotien vieressä vartti vain istumassa. Katseltiin ihmisiä, rekkoja, koiria, rattaita, pyöriä ja pelottavia busseja. Sisällä olen vienyt kuonon eteen namin, kun Tito on makoillut lattialla. En naksauta, koska se saa Titon luulemaan, että nyt kannattaa heittää kärrynpyöriä. Olen siis pyrkinyt vahvistamaan rauhoittumista. Nyt pitäisi käydä ostoskeskuksissa enemmän. Kun Tito oli ihan pieni, kävimme pari kertaa Itäkeskuksessa, mutta jostain syystä (sitä sanotaan laiskuudeksi) kerrat jäivät vähäisiksi.

Sisällä olen treenihetkien jälkeen rauhoittanut Titon kyljelleen, jos olen käyttänyt lelupalkkaa. Treeni - vettä - rauhoittuminen. Muuten minulla on kotona sekopää, joka juoksee pitkin seiniä... Tähän mennessä tämä on toiminut hyvin. Usein Tito alkaa syödä luuta tai menee nukkumaan rauhoittumisen jälkeen.

Puuha-Pete

Tito painaa kohta enemmän kuin isänsä (24 kg)! Noh, ei nyt ihan vielä, mutta viime keskiviikkona vaaka kertoi Titon painoksi 18,5 kg. Saas nähdä, miltä huomenna näyttää. Monessa asiassa tuo tuntuu jo aikuiselta, mutta aina joku hullunkurinen päähänpisto osoittaa, että kyseessä on Junior.

Kaikkea pitää edelleen maistaa. Tänään aamulla heräsin kolinaan eikä kyseessä ollut luiden pyörittely. Tito avasi työkalupakkia. Taitavaa, mutta ei niin tarpeellista.

Tito ei saa tosiaan tulla sänkyyn. Saan kuitenkin joka aamu herätä siihen, että se tökkii kuonollaan naamaani. Turha esittää nukkuvaa, kun joka kerta hätkähdän hereille. Elkäämme unohtako aamua, jolloin heräsin siihen, kun Tito toi kännykän sängyn reunalle. Pidin sitä taitavana. Eihän kännykän kanssa olla opeteltu mitään. Ihan itse oli saanut päähänsä tuoda puhelimen. Tätä ennen oli ilmeisesti itse yrittänyt sammuttaa herätystä. On nimittäin pureskeltu kauttaaltaan. Näyttö on kuitenkin ehjä ja puhelin toimii.

Luiden syöminen tasoilta on tapa, jota en ole aiemmin koirilla tavannut. Tito tykkää syödä luita niin, että se itse seisoo lattialla. Luun pitää kuitenkin olla jollakin tasolla. Tähän soveltuvat matala laatikosto, nojatuoli - niin ja sänky tietenkin. Enpä tiedä, mikä tasoissa viehättää. Eihän se luu pysy mitenkään paikoillaan, kun siitä ei pidä kiinni...

Aamulla, kun laitan naamarasvaa, on vieressä ovela kettu, joka odottaa sopivaa hetkeä. Sillä hetkellä, kun levitän rasvan kasvoihini, on tuubin korkki kadonnut. Riittää, kun sanon KRHM ja ojennan käteni. Niin vain ilmestyy korkki takaisin. Taikuutta!

Pelottava pallo

Tito on videossa 9-viikkoinen. Tänä päivänä Tito tykkää kyseisestä pallosta, mutta videossa se on uusi tuttavuus.

Iso poika

Titosta on tulossa reippaan kokoinen koira. Näin ainakin luulen. Toivottavasti ei mitään jättiläistä. Nyt on jo aikamoinen jysäys, kun Tito hyppää seistessäni syliin. Parempi olla hyvä tasapaino tai ollaan molemmat nurin.
29 vkoa - 16,7 kg
30 vkoa - 16,4 kg
31 vkoa - 17,0 kg
32 vkoa - 17,8 kg
Tällä hetkellä harmittaa vähän, että en ole ottanut joka viikko seisotuskuvaa Titosta. Näkisi tuota kehitystä vähän selvemmin. Noh, "seuraavan" koiran kanssa sitten. Hih.

Nyt, kun on ollut puhetta Titon varttumisesta vähitellen aikuiseksi, otan puheeksi myös tuon rontin seksuaalisuuden. Tito vietti herkkiä hetkiä fleecehuopien kanssa jo 10-viikkoisena. Tällä hetkellä huopia saa ottaa usein pois. Yksi Titon salarakas on maapähkinän muotoinen jumppapallo. Se pidetäänkin visusti ulottumattomissa, jos ei treenata tasapainoa. Että sellainen nuorukainen.

Joulu ja uusi vuosi

Joulu vietettiin saaressa vanhempieni luona. Tito sai olla Ramin kanssa paljon pihalla ja muutenkin ulkona. Pakkasta ei ollut niin paljon, ettei ulkona olisi selvinnyt. Laitoin koirille ulos ison paksun lampaantaljan. Rami tajusi, että sen päällä voi makoilla, mutta Tito yritti parhaansa mukaan keritä karvat irti nahasta.

Vanhempieni luona on 3 kissaa. Vanhin täyttää nyt keväällä 20 vuotta ja kaksi muuta ovat parin vuoden ikäisiä. Titon totuttaminen kissoihin (lue: kissojen totuttaminen Titoon) ei ole ollut kovinkaan menestyksekästä. Tito on lähinnä riemuissaan ja haluaisi leikkiä kissojen kanssa. Kissat taas pistävät valtavan sirkuksen pystyyn jo nähdessään Titon. Kissat eivät välitä Ramista ollenkaan, mutta kaikki muut koirat ovat hirviöitä. Kissat paisuvat kolminkertaisiksi, murisevat ja sähisevät. Yritä siinä sitten kertoa pennulle, että kissat ovat mukavia eikä niistä pidä sen suuremmin välittää. Kaikki vinkit aihetta koskien otetaan vastaan.

Tito sai joululahjaksi uuden patukan. Nahkaa ja karvaa. Todettu ihan toimivaksi. Rami sai jouluna syödä oikeita luita. Tavallisestihan Rami syö nappulaa ja puristeluita. Nyt oli aika herkutella. Tito sai ensimmäistä kertaa hevosta. Ensin sitä piti kummastella ja pyöritellä, mutta vauhtiin päästyään oli ilo suurimmillaan. Omasta luustaan huolimatta Tito varasti pari kertaa luun Ramilta. Näin törkeää käytöstä en viitsinyt katsella, joten annoin luun takaisin Ramille. Tito on röyhkeä.

Uuteen vuoteen valmistauduin jo elokuussa. Silloin soitin Titolle pauketta tietokoneella ja kattilankannet tipahtelivat yllättävän usein lattialle. Peltejä, aterimia, kattiloita ja kaikkea muuta kolisevaa rämistelin oikeastaan joka päivä. Nyt soitin rakettien ääniä vielä pari päivää ennen h-hetkeä. Aluksi hiljaa ja lopuksi kovaa.

Sitten tuli aatto ja alkoi pauke. Annoin Titolle uuden ydinluun askarreltavaksi, jotta sillä olisi jotain tekemistä. Ensimmäiset raketit kuuluivat kuuden aikoihin. Jos kuului isompi pamaus, annoin Titolle namin, kun pysyi rauhallisena. Välillä Tito nosti päätään ja kuunteli hetken, mutta jatkoi sitten luun syömistä. Ensin minulla oli ikkunat ja verhot kiinni. Kun pauketta oli kuunnelta pari tuntia hyvällä menestyksellä, avasin ikkunan. Nyt pauke kuului jo selvästi. Olin valmiina ja annoin namin aina, kun tuli isompi pamaus. Ei Tito missää vaiheessa ehtinyt ääniä hämmästellä, kun namia jo tungettiin naamaan.

Kymmeneltä lähdettiin ulos. Talon takana on tällä hetkellä uinuva työmaa. Lumen paljoudesta johtuen siellä ei siis tapahdu mitään. Pidin Titon ensin hihnassa. Naksut ja namit jokaisesta pamauksesta. Vartin jälkeen päästin Titon vapaaksi ja jatkoin kävelemistä. Naks ja nami edelleen pamauksista. Raketteja oli riittämiin, koska lähellä on kallioita ja peltoja, jotka ovat ihanteellisia rakettien lähettämiselle. Jossain vaiheessa harvensin naksuttelua ja namin sai enää isoimmista pamauksista. Ennen sisälle menemistä tehtiin vielä temppuja omaksi iloksi.

En tiedä, olisiko Tito pelännyt raketteja, jos en olisi "valmistautunut". En kuitenkaan halunnut ottaa sellaista riskiä, joten yritin pelata varman päälle.