tiistai 26. heinäkuuta 2016

Tappelivatko? Putosivatko? Mitä tapahtui?

Kiitos kaikille ihanille, jotka ovat lähettäneet tsemppiterveisiä, kyselleet Titon ja Totin vointia sekä antaneet paljon neuvoja ja suosituksia, miten toimia. Tähän sydän.

Moni on myös kysynyt, mitä oikein kävi iltahämärissä lenkillä. On veikattu toisten koirien hyökkäyksen kohteeksi tulemista, Titon ja Totin välistä välien kuumentumista ja tappelua ja putoamista jostain korkealta.

Noh, onneksi mitään tällaista ei ole tapahtunut. Ei ole rähisty, ei ole tiputtu. Sattui erittäin ikävä vahinko - omistajan puolesta. Heittelin pojille tuttuun tapaan pellolla heinätuppoja. Niitä ruohon ajamisesta syntyviä kerääntymiä. Olen aina heitellyt. Niin kuin talvisin heitän lunta. Heitän yhden oikealla, toisen vasemmalle. Selkeästi aina toiselle koiralle ja sitten toiselle. Nyt kävi niin, että oletin Titon sijainnin aivan väärin. Luulin sen olevan kauempana selkäni takana. Heitin Totille ruohomytyn ilmaan, se juoksi, ponnisti ja samassa näin, miten vastakkaisesta suunnasta Tito teki saman. Syöksyi kohti, hyppäsi, kita auki ja rysähdys. Niin hirveä ääni, että henkeni meinasi salpautua.

Hiljaisuus laskeutui samaan aikaan, kun koirat laskeutuivat maahan. Molemmat pysähtyivät. Olivat vain. Totti maiskutteli suutaan ja vaikutti vähän hölmistyneeltä. Näin hämärässä, että sen suupielissä oli vähän verta. Mutta sen hölmistynyt ilme kertoi, että pahemminkin olisi voinut käydä.

Tito sen sijaan seisoi, huojui ja katsoi minua vaikeana. Se näytti siltä, että on outo olo. Ja sitten se avasi suunsa. Sieltä hulahti verta sellainen määrä, että hätäännyin. Otin koirat kiinni hihnoihin ja soitin Kepolle. Kyynelten valuessa sopersin puhelimeen, että Kepo tulisi autolla paikkaan X, joka olisi lähin parkkipaikka. Sanoin, että pelkään Titon leukojen murtuneen. Tarvittiin pyyhkeitä. Nopeasti.

Kun lopetin puhelun, oloni oli avuton. Mitä nyt? Voiko Tito kävellä? Se vain seisoi ja sen suusta valui verta kuin vesihanasta. Totti kävi haistelemassa Titoa ja nuolaisi Titon tassua. Lähdin viemään poikia parkkipaikalle ja tuin Titoa kaulapannasta. Verta valui norona koko meidän kävelemän reitin matkalle.

Onneksi parkkipaikalle oli lyhyehkö matka. Kello oli noin yksitoista ja ihmisiä vähän liikkeellä. Olin kyykyssä koirien vieressä ja koetin saada Titonkin makaamaan. Ajattelin, että se jotenkin auttaisi. Ei se tosin liikkunut muutenkaan. Mutta Tito ei halunnut maata. Ei, koska suusta valui koko ajan verta. Nyt näin, että sen suusta roikkui ihoa. Jonkinlainen riekale. Avasin Titon suuta, mutta vastaan tuli vain annos verta. En nähnyt suun yksityiskohtia eikä minulla ollut tietoakaan, mistä se riekale oli peräisin. Vaihdoimme välillä paikkaa, koska Titon tassut uivat verilammikoissa, jotka muodostuivat sen eteen. Totilla oli verta vähän tassuissa, kaulalla ja suupielissä, mutta se vaikutti olevan ihan rauhallisesti ja "kunnossa".

Kepo saapui paikalle ja auton valoissa katsoimme tarkemmin, mikä Titon tilanne oli. Riekale irtosi samalla, kun kuivasimme ja pyyhimme Titon suupieliä. Samassa vuotokin lakkasi. Aivan tuosta noin vain. Kaadoimme Titon suuhun vettä pullosta ja perään avasimme varovasti hampaita. Ensin ei näkynyt mitään ihmeellistä ja sen jälkeen huomasimme, että ylhäällä ikenien vieressä on iso aukko. Sinne olisi voinut työntää vaikka sormen. Ihan reipas vekki, joka ei onneksi ollut mennyt läpi eli tullut kuonon sivusta ulos. Painelin samalla Titon leukoja ja hampaita. Ei sanonut mitään. Pieni helpotus tästä eli vaikutti siltä, ettei isku ollut ainakaan sitä leukaa murjonut niin kuin ensin pelkäsin.

Kotona puhdistin Titon suuta enemmän. Sain noukittua ruohot ja liat pois haavasta pumpulipuikolla. Siinä samalla ajattelin vilkaista Totin suuhun. Nostin sen huulia ja näin heti, että hampaat olivat lohjenneet/murtuneet. Yläkulmuri oikealta ja viereinen etuhammas. (Jonka vieressä oleva etuhammas on mennyt jo kauan sitten Totin ollessa pentu.) Uusissa lohjenneissa hampaissa näkyi ytimet ja kulmurista vuosi verta hiljakseen. Totti ei ollut moksiskaan, mutta hammas oli kosketusarka. Haljennutta pintaa koskiessa se pyristeli pois.

Eilen Titon suu näytti yllättävän hyvältä aamulla. Poski oli vähän turvonnut, mutta jos sitä kevyesti paineli, Tito ei reagoinut mitenkään. Totilla kaikki kuten illallakin. Yllätin pojat leikkimästä hurjia vetoleikkejäkin, mutta olin ilonpilaaja eli lelut menivät kirstuun. Lenkille laitoin kuonokopat, jotta pojat jättäisivät kepit rauhaan. Iltalenkillä ei käyttänyt koppia, koska käytiin vain pissalenkillä metsissä kulkemisen sijaan.

Ruoat olen antanut liotettuina nappuloina, joissa muutamia lisäravinteita. Ruokailun jälkeen olen huuhdellut Titon suuta käsisuihkulla ja lopuksi vielä vanulapulla haavakohdan.

Tänään Titon suu oli samanlainen kuin eilenkin. Ei siis ainakaan pahentunut. Oikeastaan haavakohta on parempikin jo. Jotenkin se lerpattaa vähemmän eikä ole enää ammottava aukko niin kuin tapahtumailtana. Totin kulmahampaaseen sattuu, jos siihen ytimeen koskeen.

Päädyinkin soittamaan eläinlääkäreitä läpi ja nyt on pk-seudun lekurit syynätt. Hinta-arvio kolmen hampaan poistamiseen on 450-800 €. Great. Sopii hyvin samaan kuukauteen Totin luustokuvien ja minun omien hampaiden operoimisen kanssa. Sujuu kuin tanssi! Hetken mietin, että vakuutus olisi ollut kiva juttu, mutta saman summan olisin jo ehtinyt maksaa kuitenkin tähän päivään mennessä vakuutusmaksuja, joten antaapi olla. Jossittelu ei tuo lottovoittoa.

Hampaat ajattelin poistattaa, jotta vältyttäisiin jatkossa tulehduksilta, juurihoidoilta ja muilta ongelmilta. Vaikka se yksi vanha etuhammas on ollut oireeton, sen voisi poistaa tässä samassa. En keksi syytä jättääkään.

Näin epäonnisesti kävi. Tyhmästä omistajasta kärsii koko lauma? No ei, mutta tällä kertaa oli liikaa huonoa onnea matkassa ja joku planeettakin vähän väärässä paikassa.

Totin hampaat tänään. 
Titon poskiturvotus tänään.

Aamulla tänään.

4 kommenttia:

  1. Hui! Onneksi ei käynyt pahemmin =) Paranemisia molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! :)

      Kyllä siinä verilöylyssä ehti käydä vaikka mitä läpi. Tyyni ja rauhallinen mieli oli kaukana. En ihan hysterian partaalle päässyt, mutta pienen pieni epätoivo hiipi jostain. Oli todella avuton olo siellä pimeässä, kun molemmat vuotivat verta - toinen enemmän ja toinen vähemmän.

      Huomenna soitan vielä yhden paikan ja sitten ajanvaraukseen, jotta saadaan Totti-pieni kuntoon. <3

      Poista
  2. Huhhuh! Meni ihan vaikeaksi aamupalan syöminen tässä samalla kun veririekaleista lueskeli :D Onneksi ei käynyt sen pahemmin. En tiedä miten paniikkiin itse menisin jos omalle kohdalle sattuisi mitään vastaavanlaista.
    Tsemppiä paranteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne riekaleet olivat ällöttäviä...
      Ne tuntemukset risteilivät aika tavalla. Veren määrä säikäytti niin paljon, että jotain todella ikävää olisi tapahtunut. :/

      Poista